Va(a)litiedoitus

Lennot ja orientaatio meni hyvin, ja olen elossa. Perhe on oikein mukava. Ja elama alkaa voittaa, tosin paljon on viela opittavaa.

Koko ajan vahvistuu ajatus, etta ostan itselleni kannettavan. Elamasta (ja bloggaamisesta) tulisi niin paljon helpompaa!! Kavin tanaan Apple storessa, mutta ne iMaccien hinnat on ihan samoja kun Suomessa. Ainoastaan e on muuttunut $! Taytyy katsoa mita teen asialle...

Huomenna on sitten Paasiassunnuntai ja taalla on tapana jarjestaa munajahti lapsille. Hostmomin sisko tulee perheineen kaymaan, niin tulee vahan sukuakin tutuksi samalla :)

Palailen tanne mahdollisimman pian. Ihanaa Paasiaista kotiin pain! :))

Ps. Eilisen New york timesin kannessa oli juttua Suomen vaaleista ja Timo Soinista oli aantamisohje nain: "Soyknee". :D Hostmomin mukaan oli ensimmainen kerta, kun Suomsta oli juttua siina lehdessa. He sitten eilen sai Suomea kahdessa eri muodossa ensimmaista kertaa :)

Minne katosi ne 16 päivää?

Viimeinen viikonloppu Suomessa. Lento lähtee maanantaina puolen päivän aikoihin Helsinki-Vantaalta. Frankfurtin kautta New Yorkkiin. Lennolla on 18 muuta au pairia, mutta ei yhtään Suomesta. Perillä ollaan noin puoli 8 aikaan illalla. Piiitkä päivä ja lento luvassa. Koneessa tyhjenee varmasti iPod:n akku ja täytyy siluettiristikkolehti! Onneks ollaan perillä illansuussa niin ei tarvitse kökkiä ylhäällä enää kovin kauaa, vaan pääsee suoraan nukkumaan. 

Nyt kuitenkin nautitaan jäljellä olevasta ajasta täällä. Haikeaa on, mutta tänne tullaan takaisin :) Huomenna on läksiäiset,

Partyin’, partyin’ (Yeah)

Partyin’, partyin’ (Yeah)
Fun, fun, fun, fun,

ja sunnuntaina sitten pakataan laukut ja ruvetaan kunnolla jännittämään maanantaita ja tulevaa vuotta.

Kansainvälinen ajokortti

Kansainvälisen ajokortin kanssa on ollut hieman epäselvyyttä. Autoliiton sivuilla lukee yhtä ja järjestö sanoo toista... Kansainvälinen ajokortti pitää siis olla matkassa juuri ennen kuin lähtee, koska se on voimassa vain 12 kuukautta.

Pohjustan vähän, niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Oma inssini oli 1.12.2009, joten sinä päivänä sain väliaikaisen ajokorttini. Siitä kaksi vuotta on aikaa suorittaa toinen vaihe. Sain suoritettua toisen vaiheen perjantaina, ja vietyä paperin poliisille. Asia on siltä osin kunnossa, ja sitä ei onneksi tarvitse enää murehtia ikinä. Noh, ongelmia tulee tässä:

1. saan pysyvän ajokorttini vasta 1.6. poliisiasemalta, ja samalla pitää palauttaa se väliaikainen ajokortti 
2. kansainvälisen ajokortin saa vasta Autoliiton mukaan, kun on saanut pysyvän ajokortin.

Asia oli pitkään auki, mutta lopulta tähänkin saatiin ratkaisu:

• Tällä viikolla tiistaina aloin anomaan kansainvälistä ajokorttia. He lupasivat, että saan korttini viimeistään perjantaina. 

• Tänään tein valtakirjan kummisedälleni, jotta hän saa hakea kesäkuussa pitkäaikaisen ajokortin poliisilta. Tässä ei tarvitse antaa vanhaa ajokorttia pois -ainakaan vielä. 

• Joudun anomaan uuden kansainvälisen ajokortin tälle pitkäaikaiselle kortille.

• Kummisetä postittaa pitkäaikaisen ajokortin ja kansainvälisen ajokortin minulle ennen 1.12.2011. 

Tällä tavalla saan kaksi kansainvälistä ajokorttia, mutta jos se on näin helpompaa (ja vähän kalliimpaa), niin mikäs siinä sitten. Eipä ainakaan ajolupa vanhene kun olen siellä! :)

Viisumi"haastattelu"

                                                                kuva lainattu

Sanat "haastattelu", "Yhdysvallat" ja "suurlähetystö" tuo mieleeni jostain syystä CSI:n kuulusteluhuoneet, vaikka eihän CSI:llä ole mitään tekemistä suurlähetystön kanssa. Huoneessa on vain sinä, haastattelija, pari vartijaa ja nauhuri. Unohtamatta peilin toisella puolella puolen kymmentä muuta ihmistä tarkkailemassa sinua. Lähtökohta oli siis tuo kun menin sinne. Todellisuus oli aivan päinvastainen.

Haastattelu tapahtui aivan tavallisessa kerrostalossa Helsingin keskustassa. Menin hissillä viidenteen kerrokseen ja rimpautin ovikelloa. Vartija avasi oven ja pyysi henkilötodistusta, ja kun annan ne ovi menee kiinni. Parin sekunnin päästä ovi aukeaa taas ja pääsen sisällä.

Se, mitä odottaa näkevänsä tavallisen kerrostaloasunnon oven takana olevan, ei ole tämä mitä minä näin. Näky oli kuin lentokentällä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Eteisessä, jos sitä siksi voi kutsua, vartijat läpivalaisivat kaikki tavarani matkalaukkujen läpivalaisukoneella ja itse kuljin metallinpaljastimen läpi. Muut tavarat paitsi tarvittavat paperit ja lompakko piti jättää narikkaan.

Seuraavasta ovesta sisään. Ovessa oleva ikkuna paljastui lähtiessä toispuoleiseksi ikkunaksi, joten edes jotain meni oikein mielikuvasta :D Huoneen toisella puolella oli kolme tiskiä ja jokaisen ikkunan takana oli setä. Seinä erotti ensimmäisen ja toisen tiskin ja myös toisen ja kolmannen. Kaikki ihmiset kuulivat toistensa asiat, eikä ketään kutsuttu mihkään erityishuoneeseen. Menin odotushuoneeseen istumaan, ja varmaan 10 minuutin kuluttua (seinällä oleva kello oli pysähtynyt aikaan 10.08, joten siitä ei ollut apua) minut pyydettiin ensimmäiselle tiskille. Mies puhui englantia ja pyysi kaikki paperit, joita oli mukana. Kun hän oli selaillut niitä tarpeekseen, hän pyysi antamaan sormenjälkeni. Tämän jälkeen sain palata istumaan. Ihmisiä meni tiskille, tuli takaisin ja jotkut lähtivät onnelisena viisumi plakkarissa. Tunnin istuin siinä jännittämässä, kunnes kutsuttiin uudestaan, tällä kertaa kolmos tiskille. Olin saanut sen tunnin aikana sen käsityksen, että nyt olisi sen haastattelun vuoro. Jos ihmiset siellä Amerikoissakin puhuu noin selkeää englantia, niin hemmetin hyvä!
Ainoat kysymykset mitä se setä kysyi oli:

1. Minkä takia olen menossa USA:han?
2. Olenko nyt töissä missään?
3. Missä osavaltiossa perhe asuu?

Ja sitten se vaan tokaisi, että viisumi on hyväksytty. Antoi sellaisen pienen vihkosen (viisumista ja mitä kaikkea saan tehdä) ja pyysi lukemaan sen ja ottamaan mukaan. Olin varautunut kahteen postimerkkiin, mutta kävi ilmi että kirjattukirje vaatii 5,1€ postimaksun. Sovin, että lähetän lisää postimerkkejä, ja sitten toivoteltiin hyviä päivän jatkoja. Siis 5,10€ postimaksu kirjatussakirjeessä!! Puolustukseni sanon sen verran, että postitäti ei kertonut, että kirjatunkirjeen postimaksu on 5,1€, silloin kun kävin hakemassa sitä. Se vain sanoi, että se pitää itse viedä postiin, eikä sitä voi jättää postilaatikkoon.

Asiointi tiskeillä kesti yhteensä ehkäpä 15 minuuttia, mutta koko juttuun meni aikaa joku 1h 20min.

Keskiviikkona sain tietää myös tulevasta lennosta, mutta siitä myöhemmin :)

Viisumi

Viisumi on yksi tärkeimmistä vaiheista perheen löytymisen jälkeen, joten ajattelin laittaa siitä asioita vähän ylös. Noin viikko perheen löytymisen jälkeen sain pikalähetyksen Lontoosta järjestöltä:

Ensinnäkin viisumin hakemiseen täytyy täyttää netissä sellanen DS-160- lomake. Se oli ihan helppoa, kun järjestöltä sai siihen ohjelapun, jonka mukaan piti täyttää. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että siihen pitää saada lisättyä oma viisumikuva sähköisesti, ja se lomakkeen viimeinen sivu pitää saada tulostettua (voi lähettää ensin sähköpostiin). Ensin siis valokuvaamon kautta ennen kun alkaa täyttää sitä. Itsellä kaksi viisumikuvaa maksoi 39e?! Superkuvassa. Uskoisin, että jostain löytyy hieman halvempiakin paikkoja. Kun DS-160- lomake on täytetty, pystyy varaamaan haastatteluajan samoilta nettisivuilta.

Mitä tarvitset viisumihaastatteluun?

Viisumimaksun pystyy maksamaan vain pankissa, koska suurlähetystö haluaa alkuperäisen kuitin. 2011 vuonna maksu oli 115e. Sevis-maksun maksaa järjestö (jos olet menossa au pairiksi) ja kuitti siitä tuli Lontoosta. Se pitää myös antaa lähetystölle. Puhun siis koko ajan au pairina, en tiedä miten asiat hoidetaan, jos lähtee vaihtoon.

Lontoosta tuli myös DS-2019- lomake. Se piti vain allekirjottaa ja laittaa päiväys.
Tarvitset vielä passin, viisumikuvan (koko 5cm x 5cm), postimerkkejä (ota huomioon passin massa), kirjekuoren ja kirjatun kirjeen (saa postista).

Suurlähetystö lähettää passin ja viisumin kotiin parin päivän jälkeen haastattelusta. Aikaa pitää varata joku 1,5h, mutta haastattelu ei todellakaan kestä niin kauaa. Kerron sitten mitkä fiilikset jäi haastattelusta :)

Työtarjous

Sain tänään soiton Särkänniemestä. Ne olis tarjonnu kesätöitä laitehuoltajana.  Harmi sinänsä päästää tällänen työmahdollisuus käsistä, mutta luulen että ei tuo ihan hirveesti haittaa. Voihan sinne aina hakea uudestaan!

Se soittaja meni vähän hiljaseks, kun kerroin että lähden, mutta toivotti kuitenkin hyvät matkat :)

                                                          Kuva lainattu

Tulevaa tapahtumaa

Tiesin heti, kun rupesin hakemaan au pairiksi, että se ei olisi ihan noin vain tehty. Hakemuksessa piti olla jos jonkin moista lappua: suosituksia, terveyslomakkeita, perhekirje, ajokortti, passi... Lopulta ilmeni, että tuo au pair- hakemuksen tekiminen oli se helpoin osuus. Perheen löydyttyä on pitänyt alkaa tekemään uusia järjestelyitä ja viimeistelemään asioita. Viisumin hakeminen, kansainvälinen ajokortti, opiskelun siirtäminen, raha-asioiden hoitaminen, salijäsenyyden katkaiseminen... 

Tämän viikonlopun olen saanut nauttia ihan yksin kotona. On varmaankin viimesin yksin viettämäni viikonloppu vuoteen. Näitä tulee aivan varmasti ikävä!

Ensi viikko on kiireistä aikaa. Silloin on viimeinen työviikko, 3x4,5h. Sitten sekin gallupointi on ohi. Keskiviikkona on viisumihaastattelu Helsingissä klo 9.05 Yhdysvaltojen suurlähetystössä, eli pitää lähteä kuuden junalla. Nukahdan varmaan ennen kuin konduktööri tulee kyseleen lippua :D  Perjantaina on vielä autokoulun toisenvaiheen liukasajorataosuus, ja siitä nokka kohti uudestaan Helsinkiin viikonlopuksi siskon luo. Tuntuu, että toi viikko olis menny kauheen nopeasti, vaikka ei oo vielä alkanutkaan :D 

Tänään vielä salille, mutta kuiteskin hauskaa viikkoa kaikille! :)

My sweet 16 days

Sen verran päiviä olisi jäljellä Suomessa. Huh. Ei ole paljon ei. Au pair vuosi siis odottaa Amerikoissa.

Blogia päätin alkaa pitää sen takia, että ihmiset Suomessa saisivat vähän enemmän kuin "ihan kivaa täällä on ollut" ja Facebook päivitykset.

Joten tervetuloa lukemaan seikkailustani, ja toivottavasti kaikki menee hyvin, niin blogin kuin matkankin suhteen! :)