Mökkeilemässä

Tässä tulee kuvagalleria tältä viikonlopulta. Kuvateksteihin koitan lyhyesti vähän kertoa.

Ohitettiin Cairo

Ei oo ihan suomalainen mökki

Vaikka järvi olikin vieressä

Max melomassa

Vesiskootteri, minä, Max ja Double down

Auringonlasku oli todella upea

Nuotiokin tehtiin

Pimeän tultua oli ilotulitus

Vielä täällä

Näin tiistain joudun palailemaan akvaarion pariin. Lauantaina tuli siis kaksi uutta asukasta, mutta valitettavasti toinen niistä kuoli tänään. En edes ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Mutta ehkäpä voitte käyttää Googlea, laji oli siis kissakala. Max veti sen pöntöstä alas leirin jälkeen. En oikein tykännyt siitä. Se oli sellainen iso rohmu, joka valtas joka paikan.

Tänään ei ollut mitään erikoista tapahtumaa. Perus jalkapallo harjoitukset ja sieltä Starbucksiin näkemään muita kanssa sisaria.

Keskiviikkona menin Theresalle katsomaan leffaa. Saskia, saksalainen au pair tuli myös. Katottiin Easy A. Jumalainen elokuvasivusto IMDb sanoi sen olevan 7.1 tähteä eli aika hyvä elokuva. Toi sivusto on aika kriittinen, eli jos on yli 7  tähteä, pitäis olla hyvä leffa.

Sen huomasin että elokuvassa tuli muutama nimi, jota en tietäis jos en asuisi täällä. Esim T.J. Maxxistä ja Bed bath & beyondsta en olisi ennen kuullut ennen kuin tulin tänne. Jos en mitään muuta saa irti tästä vuodesta, niin ainakin sen että tiedän mistä leffoissa puhutaan :DD

Olive Penderghast: Whatever happened to chivalry? Does it only exist in 80's movies? I want John Cusack holding a boombox outside my window. I wanna ride off on a lawnmower with Patrick Dempsey. I want Jake from Sixteen Candles waiting outside the church for me. I want Judd Nelson thrusting his fist into the air because he knows he got me. Just once I want my life to be like an 80's movie, preferably one with a really awesome musical number for no apparent reason. But no, no, John Hughes did not direct my life.

Torstaina menin Theresan mukaan Ryessa käymään. Rye on noin 45-60 minsan päästä etelessä meistä. Oon kuullut, että se on sellaista hienostoaluetta ja että ne talot maksaa maltaita siellä. Theresan poikien leiri on siellä, joten mentiin hakeen pojat kotiin. Tossa pari kuvaa Ryesta.

Vesi on Long island sound, sanoo Google

Purjeveneet on vaan niin kivan näkösiä

Toi tais olla joku huippukallis ravintola

Matthewn, Maxin kaverin, äiti haki pojat leiriltä tänään. Ne menee yhdessä road runneriin, joten mulla oli koko päivä vapaata.

Perjantaina oli sitten Emman synttärit. Sieltä nyt ei oo valitettavasti yhtään kuvaa. Tosin ei siellä tapahtunu ihan kamalasti mitään. Istuttiin sohvalla, katottiin telkkaa ja juteltiin päättömiä. Ei sitä aina tarvi tehä jotain erikoista, kun noinkin on mukavaa :)

Huomenna lähetään Greg veljen mökille viettämään itsenäisyyspäivää!

Kävelyretki New york cityssä

Nyt päästiin vihdoin viikonloppuun. Launtaina menin cityyn yksin. Kiertelin vähän paikkoja, ja kotona kun laskin kilometrit niin niitä oli kertynyt yli 10.

Lähdin Grand central terminalilta alaspäin Union Squarelle. Siellä on joka ma, ke, pe ja la tori ja siellä on yli 200 lähiseudun maanviljelijää myymässä tuotteitaan.

Union Squaren tori

Reikä seinässä

Union Squarelta menin Madison Square Parkkiin. Siellä oli joku lasten tapahtuma meneillään, niin en ollut siellä kauan. Kuitenkin sain sieltä pari kuvaa otettua parista muustakin nähtävyydestä:

Hymypoika

Metropolitan life tower

Flatiron building

Madison Squaelta tein vähän pitemmän kävely retken lounaaseen Ghelsean. Siellä tein ympyrän ja palasin takasin ylös Macyille.

Iso Stockmann

Feikki Marimekko jossain kenkäkaupan ikkunassa

Disney oli yllättäen 6th avenuella

Kellari

Rautatieasemalle päin kun kävelin niin löysin Kellarin. Tais olla 44th streetillä, 6th ja 5th avenuen välissä, jos muistan oikein. En tiedä mitä sieltä saa, en käynyt katsomassa.

Pahoittelen jälleen kerran tätä hiljaisuutta, mutta olen laiska. Se on niin vaikeaa laittaa pelkkiä valokuviakin tänne :s

Loppupäivä cityssä

Kierreltiin myös vähän muualla kaupunkia. Käveltiin ihan kamalasti. Ymmärrän hyvin minkä takia kaikki sanoo, että cityssä paras kulkuväline on apostolin kyyti, ja että paras väline mitä tarvitset on hyvät kengät.

Times Square

Public library

Rockefeller center

Saint Patrick´s cathedral

Joku turisti kuvassa kanssa

Empire state buildingin kyltti ja Chrytler building

Grand central terminal

Scandinaavinen kauppa!

Ton päivän jälkeen oli ihan naatti. Päivällisen jälkeen pääsi ihanasti omaan huoneeseen avaamaan uuden koneen ja hiljentyä sen rauhoittavaan hurinaan...

Ensimmäisen luvun loppu ja toisen luvun alku

Viimeinen orientaatiopäivä ja ensimmäinen perhepäivä. Herään aamulla siihen kun toinen huonekavereistani herättää minut. Huomaan uudet perhoset vatsasta, ja sitten vasta tajuan että kello on 7.00. Herätyspuhelun olisi pitäny soida puoli tuntia sitten! Äkkiä vaatteet niskaa, kamat kasaan ja aamupalalle (munat olivat muuttuneet puuroksi). Varttia vaille 8 piti olla kokoushuoneessa, ja hotellihuoneen tyhjä. Huh, siellä meidän hotellihuoneessa oli sähellystä ja vilskettä, kun kolme tyttöä laittaa itseään valmiiksi elämää mullistavaan päivään.

Heti aamupalasta asti pystyi tuntemaan ilmassa uuden innostuksen ja jännityksen. Kaikki olivat hermostuneita. Pitääköhän se perhe musta? Mitä mun pitäisi sanoa ja tehdä kun tapaan heidät ensimmäistä kertaa? Minkälainen koti heillä on? Ovatkohan he mukavia? Tykkääköhän lapset minusta? Mitä jos en ymmärrä heitä?

Jodyn tullessa huoneeseen ja alottaessaan juttunsa kaikki hieman rentoutuvat: vielä ollaan turvassa tutussa porukassa. Lounaan jäljeen porukka lähti omille teilleen. Toiset lähtivät takaisin lentokentälle, toiset rautatieasemalle ja osa jäi hotellille odottamaan perheitään. Itse jäin hotellille odottamaan tietämättä ketä sieltä tulisi ja koska he tulisivat.

Hotellin aulussa tytöt vähenee ja ilmapiiri jäykistyy kellon edetessä. Kaikki minulle tutuksi tulleet au pairit ovat jo tultu hakemaan. Vaihdan paikkaa, jottei tarvitse istua yksin odottamassa. Istun siinä vain kymmenisen minuuttia, kun hotelliin astuu sisään mies valkoisessa paidassa ja mustissa maihareissan. Hän kävelee meitä tyttöjä kohtaan ja kysyy "Paula?" (HUOM: ääntäminen). Nousen seisomaan ja hieman nolostun, kun en ollut tunnistanut häntä. Siinä sitten käteltiin ja halattiin ja koitin olla mahdollisimman luonnollinen, joka  oli siinä tilanteessa tietenkin mahdotonta. Autolle saan tietää päivän aikataulun. Max pitää hakea koulusta, ja että ollaan kotona puolen toista tunnin päästä ja illalla mennään syömään.

Automatka ei ollut niin kiusallinen kuin se olisi voinut olla. Greg koitti lausua sukunimeni (en sano sitä täällä, mutta ei ole paljoa eroa Hämäläisestä) ja juteltiin myös vähän orientaatiosta, Suomesta ja minkä takia halusin au pairiksi. Sopeuttamiseni alkoi heti tuosta automatkasta. Greg koitti tehdä selvää teistä joilla ajeltiin, kertoi mitä on missäkin, mitä on tuolla jos käännytään tästä risteyksestä vasemmalle jne. Ihan kuin tuosta olisi jäänyt jotain mieleen.

Max haettiin koulusta. Kotiin kun päästiin Max halusi näyttää kaikki lelut joita hänelle on, halusi olla henkilökohtainen kodinnäyttäjä, ja halusi heti alkaa leikkiä kanssani. Sain hieman toppuu teltua häntä ja muistutin häntä tavaroistani, että ne pitäisi purkaa ja oli heti samaa mieltä.

Francesin tapasin vasta vähän illemmalla, kun mentiin syömään. Ilta meni oikein mukavasti. Luettelin Maxille numerot yhdestä kymmeneen suomeksi, ja hän toisti perässä. Kuusi oli aika lähellä kusta ja seitsemän meni nyt vähän miten sattuu, mutta muuten numerot meni oikein hyvin ensikertalaiseksi. :) En kuitenkaan usko, että hän niitä siinä oppi. Hieman oudolta tuntui, että Greg maksoi minunkin ruokani, mutta niin se vain menee. Perhe maksaa ruuat, oltiin sitten kotona tai ulkona!

Kotona oltiin puol 10 aikaan ja nukkumassa aika tasan 22. Oli se vaan ihanaa laittaa pää omaan tyynyyn (otin mukaan) ja laittaa silmät kiinni pitkän ja jännittävän päivän jälkeen, tietäen että huomenna ei ole pakko herätä seitsemältä.

Kohti Atlanttia ja sen yli

Maanantaina 18.4 lahdettiin aamulla aikaisin kohti Helsinkia varmasti kaikilla perhoset vatsassa.  Sisko tuli toista kanssa saattamaan matkaan ja toivottamaan onnea. Kentalla syotiin viela viimeinen ateria, ja siita kohti tavaroiden ja itseni lapivalaisuun. Tax freesta ostin vahan salmiakkia ja terva leijonia matkaan mukaan.

Viimeinen ateria

Lento Helsingista Frankfurttiin oli yhta tuskaa. Oli sen verran turbulenssia ilmassa, etta heikompaa ois hirvittany. Onneksi sita kesti vaan kaksi tuntia ja kaikki selvittiin elavana. Frankfurtissa oli sitten parin tunnin odotusaika. Jouduin vaihtamaan terminaalia a:sta c:hen, joten paasin vahan seikkailemaan siella kentalla. Hissilla ensin kerros ylos japanilaisten kanssa, siita junalla eteenpain terminaaliin c, alas portaita, toiset portaat ja sitten valilla ylospain portaita ja viel vahan lisaa kavelya. Matkalla vastasin sitten johkin galluppiin koskien mun matkaa, lentoja, ja kaikkee mita nyt voi kysya lennosta. Passia jouduin nayttamaan vissiin kahteen kertaan vai perati kolmeen. Oli niin stressaavaa olla yksin ja tehda kaikki tuo, etta ei jaanyt mitkaan vahvat muistikuvat Frankfurtista. Ostin vahan kokista, ja ryhmityin portille odottamaan.

Never let me go

Lufhansa x73802

Lento Frankfurtista JFK:lle oli ihan eri luokkaa verrattuna niihin lentoihin joissa olen ollut. Koneessa oli kaksi kerrosta ja penkkirivilla oli 3x4x3 paikkaa. Minulla oli kivasti ikkunapaikka :) Kaytava paikalla istui ihan mukana vanhempi nainen, ja meidan valissa oli tyhja paikka. Penkilla oli valmiina peitto, kuulokkeet ja tyyny. Edellisen penkissa oli naytto, jolta pystyi katsomaan vaikka mita. Oli tv-ohjelmia, elokuvia, peleja, musiikkia, radio, jotain dokumentteja ja vaikka mita! Lennon aikana katselin sitten pari elokuvaa (Tangled ja Switch), tein vain pari japanilaista ristikkoa, en lukenut yhtaan sivua kirjasta, enka nukkunut juuri ollenkaan.

Rupesin katsomaan Tangleddia melkein heti, kun oltiin noustu ilmaan, ja se elokuva tuntui etta se kestaa ja kestaa, eika se lopu ikina. Lento tuntui siis jo ensimmaisen tunnin aikana, etta oltaisiin oltu ilmassa ainakin viisi tuntia :D Lentoaika oli muistaakseni 7h ja 15 min.

New York

JFK:lla paastivat maahan. Virkailija laittoi sitten jokaiseen paperiin leiman (ja sen kuuli kylla jokainen, kun se taraytti silla leimasimella poytaa). Kun olin hakemassa matkatavaroitani, niin siina oli sitten pari muuta au pairia odottelemassa meita muita. Kokosimme porukan kasaan ja jatkoimme eteenpain. Bussilla mentiin hotellille, ja siella oli pieni info ennen kuin paastiin nukkumaan. Nukkumaan paasin 12 aikaa, heratys oli 7.00 ja oli valvottu 24h. Kuitenkin aamulla sita oli hereilla ennen kun heratyskello soi.

Koitan paivitella aika nopeeta tan kuluneen pari viikkoa ajantasalle :)