Marimekko mainostaa

Tässä pari mainoskuvaa Crate&Barrel:ilta. Lakanoideen suuruudesta en osaa sanoo mitään. En myöskään tiedä tuosta hinnasta onko täällä halvempaa vai kalliimpaa.Olisihan se aika vitsi tuoda Marimekkoa täältä tullessaan.

Marimekko on avaamassa uuden liikkeen Union Squarelle tänä syksynä, jos muistan oikein. Pitää mennä tarkastaan pulju jossain vaiheessa!

Sekasoppaista asiaa

Keskiviikkona Maxillä oli koulussa konsertti. Ensin lava täyttyi oppilaista soittimineen. He soittivat pari kappaletta ja kuoro tuli heidän jälkeen. Ne muksut soitti ihan hyvin niitä soittimiaan. Ei kuulunut ollenkaan viulun vingutusta tai ylimääräisiä sointuja. Kuoro ei kuitenkaan jäänyt kakkoseksi. Laulut olivat vaikeita, ja ne meni tosi korkealle aina välillä. En oikein ymmärrä miksi opettajat olivat valinneet niin vaikeat laulut kolmosluokkalaisille (8 vuotiaille). Pari laulua oli Sound of Musicista (My favorite things ja So long farewell) ja toiset kaksi olivat joistain muista musikaaleista. En nyt muista tähän hätään niiden nimiä.

Jouduin hakemaan Maxin aikasemmin koulusta kun se ei voinut kauheen hyvin. Toisin sanoen ei halunnut olla koulussa... Minkäs sille teet, kun terveydenhoitaja soittaa kotiin ja pyytää tulla hakeen. Sanonko seuraavalla kerralla että: "Juu en tule. Max ei vaan halua olla koulussa, ja sen takia valittaa mahakipua tai huonoa oloa". Hmm... Enpä taida vaikka mieli tekiskin.

Kotona odotti paketti kotoa :)) Toi Unikko-kuvio tuo muuten aina hyvän ja turvallisen mielen. Mieleen tulee tuttu turvallinen koti Suomi. Tuote on puhtaasti kotimainen (vaikkakin patalapuissa jotka tänne toin lukee "Made in Estonia") ja hyvää laatua. Tällä kertaa Marimekko toi tupla hyvänmielen, kun tiesi että Unikot sisältää jotain ihanaa ja rakasta sisällään.

Sisältä löytyi valokuvakirja minusta ja rakkaasta lahjan lähettäjästä, salmiakkia ja suklaata!! Kirjasta sain aika hyvät naurut, kun muistin mitä missäkin kuvassa tapahtui. Aivan ihana lahja :))) Kun koti-ikävä yllättää, tätä selailen!! Fazerin suklaa maistuu myös aina ja samaten Sisut ;)


Nyt vaihtuu aihe ihan täysin. Lupasin palata akvaariotarinaan. Nyt on käynyt niin, että Magic (kuten Max oli nimennyt hänet) on poistunut keskuudestamme. Luulen että kuolinsyy oli, että se kuoli nälkään. Isot kalat nimittäin ryntäsi aina ensimmäisenä syömään, eikä Magic ikinä tullut syömään. En tosin tiedä oliko nälkään kuoleminen kuolinsyy, koska ennen noita isoja kaloja, en oikeastaan nähnyt, että se olisi syönyt silloinkaan. Voihan se olla, että tuo veden vaihdos oli liikaa sille ja se kuoli stressiin. Kalat kuulemma stressaa mm. veden vaihtamista, siivousta tai mitä tahansa muutosta akvaariossa.

Meillä on siis nyt kolme kalaa. Magic oli mun suosikki ennen kuin tuo keltainen jötikkä tuli meille. Linkki menee ensimmäiseen akvaariotarinaan, jossa on kuva siitä keltaisesta kaverista. Magic oli jännä kala kun ruodot pystyi näkemään. Se oli siis läpinäkyvä, ja aina hukassa kun sitä etti akvaariossa.

Laitan tänne loppuun vielä äkkiä huomisen eli torstain. Maxillä oli viimeiset baseball harjoitukset, ja Maxille kauden loppuminen. Lauantaina olisi vielä peli, mutta Max ja Greg lähtee silloin telttaileen, niin Max ei kerkiä peliin. Siellä oli ihan kamalasti populaa tällä kertaa. En oikein tiennyt miksi, mutta sinne kentällä ne kaikki meni, niin en ruvennut kyseleen mitään. Ne heitteli palloo jonkun vähän yli tunnin, ja sit siellä oli joku ruokatarjoilu?! Subway oli tuonu voileipiä kaikille halukkaille, ja varmaankin äidit oli sitten leiponut browniesseja, muffisseja ja keksejä. Illan päätteeks pelaajat sai baseball t-paidat mukaansa.

Elämä pyörii paikoillaan

Käyn nopeasti läpi viikon 23.

Oli ihan normaali viikko taasen. Hieman shoppailua, auringon palvontaa, jäätelöä, salamoita...
Maanantai oli ihan vaan auringon ottoa ja rentoutumista
Tiistai

Keskiviikko

37 astetta auringossa

 Auton mittari näytti, kun mentiin uimaan

Tein mustikka muffinsseja. ohje täältä

Torstai oli sitten sade päivä. Sähköt meni noin kello 17.30. Sadetta ja salamoita tuli sen verran että itseäkin alkoi hieman hirvittää. Siinä sitten kuljettiin taskulamput kädessä pitkin kämppää. Max oli ihan innoissaan tästä että ei oo sähköä, vaikka tietokone ei toiminutkaan...

Jatkan huomenna viikon valmiiks. Viikonlopusta on kummiskin sen verran enemmän kerrottavaa :)

Salilla

Nyt se sää on sitten muuttunut ihan päinvastaseksi. Täällä vaan aurinko paistaa ja lämpätila hipoo 30 astetta. Tykkään!

Aamupäivästä menin Theresan kanssa salille. Frances kertoi eilen illalla, että sinne saa ottaa yhden kaverin mukaan, niin mikä ettei. Liikkunta on paljon kivempaa kaverin kanssa kun yksin.

Salille, kun päästiin, niin siellä tuli joku nainen tivaamaan ID-korttia. No mullahan se on, mutta Theresa joutui antamaan ajokorttinsa pantiks, että se sai kortin, että se pääsee pukuhuoneista pois. Jep, pukuhuoneisiin pääsee sisään ihan tosta noin vaan, mutta sitten jos haluaa takaisin salin puolelle, tarvii sen kortin avaamaan oven. Siellä pukuhuoneessa on vielä ulko-ovi, josta pääsee kulkemaan mitenkä päin vaan haluaa. Just. En kyllä taaskaan ymmärrä amerikkalaisia. Minkä takia sitä lukkoa ei oo voitu siirtää siihen ulko-oveen, että pukuhuoneeseen pääsy ois vaikeempaa? Ja minkä takia siinä ovessa ei oo lukkoa, jos haluaa mennä pukuhuoneeseen? 

Sain sieltä mukaani vielä säännöt ja niissä sanotaan, että vierailija voi tulla salille kolme kertaa kuukaudessa?! Ehkäpä ne ei halua sinne ulkopuolia, kun ei oo mitään järkee käydä kolme kertaa kuukaudessa salilla. Onneks ne tenniskentät ja uima-altaat on eri juttu. Niihin saa mennä aukiolo aikoina kuuden kaverin kanssa, eikä oo aikarajaa tai kertarajaa.

Maxin koulun jälkeen mentiin taas puistoon.Nyt on siten pari kuvaa sieltä.

Kiipeilyteline

Joku tollanen riippumislaite

Suunnitelmien muutos

Aamusella menin kirjastossa käymään. Theresalla oli siellä varattu Seinfield:n ensimmäinen kausi. Isäntäperhe oli suositellut sitä Theresalle, kun se on kuulemma amerikkalaisin sarja mitä on tehty.

Illalla mentiin Maxin baseball harjoituksiin. Kun päästiin kentällä niin selvis, että ollaan ainoot siellä! Ei meille vaan oltu kerrottu, että ne harjoituset oli peruttu. Harjoitukset perutaan yleensä sateen vuoksi, mutta kun sinä päivänä ei ollut satanut, niin ajateltiin että ne pidetään.

Mentiin siis läheiseen puistoon vähäks aikaa.

Vappupäivä

Oli hieman erilainen vappu kuin normaalisti. Ei ollut vapputoria, ei skumppaa, ei munkkeja tai tippaleipää eikä hassusti pukeutuneita kännisiä ihmisiä. Itseasiassa toi kaikki olis ollut eilen ja toissapäivänä, ja tänään olis sitten katukuvassa väsyneitä darrasia ihmisiä, mutta kuitenkin ihan eri meininki täällä.

Kone ja lukija

Tämän päivän tekemiset olivat: Maxille uusi tietokone, kun eilen ostettu lentokonesimulaattoripeli ei toiminutkaan. Ostin kameraan muistikortinlukijan, kun kone vaatii USB-päätteisen lukijan. Käytiin ruokakaupassa. Siellä oli mies olla jolla oli suomen leijonien paita päällä, numero 30, mutta ei mitään hajua nimestä!. Sain kannettavan koneen aamulla käyttööni, joten piti saada kaikki kuvat koneelle ja aloittaa bloggaaminen.

Hapankorppuja!

Made in Finland.

Toivottavasti ne ei pidä mua ihan tyhmänä

Tänään Maxillä oli runopäivä koulussa. Vanhemmat olivat katsomassa, kun oppilaat lausuivat itse tekemiään runoja luokan edessä. Max oli tehnyt runonsa sushista. Tekijänoikeuksien takia en voi julkaista sitä. Runojen aiheet menivät perheestä, kesään, lemmikkieläimiin, baseballiin ja jopa kynään. Lausumisen jälkeen oli tarjolla kahvia ja pullaa, jotka vanhemmat tarjosivat.

Max kehuskeli kaikille, että osaa puhua suomea ja opettaja kertoi minulle, että Max aikoo opettaa heille suomea sitten kunosaa. ( Ja minä pyöräytän silmiä tässä välissä.) Max siis osaa sanoa vain "Moi". Nyt hieman kaduttaa, että en opettanut hänelle tervehdykseksi "Hei". Ei olis niin paljon eroa enkkuun, eikä Max pystyis leijuu niin paljon :D Max kertoi heti kun tulin luokkaan kaikille tovereilleen, että tulen Suomesta. Noh, olin sitten siellä kuin joku yleinen nähtävyys. Ihan kuin ne ei ois oikeesti ihmistä nähny ennen.

Koululta lähdin hieman ajelemaan yksikseni. Kävin varmistamassa, että osaan kirjastoon. Lainasin pari levyä automatkoille. Olisin laittanut levyt jo kirjastonpihassa soittimeen, jos vaan oisin tienny missä se soitin on. Ettin sitä soitinta joka paikasta. Katoin takakonttiin, mutta ei se ollut siellä. Oisin koittanut hanskalokeroa, mutta en keksinyt miten sen saa auki, joten luovutin, lähdin ajeleen ja jatkoin Bob Marleyn kuuntelua :D

Kävin Yorktown hightissä ruokakaupassa kattelemassa mitä kaikkee siellä on. Sitä tavaran määrää ei voi ymmärtää. Menee kyllä hetki, että opin sen kaupan hyllyjärjestyksen, ja että tiedän mitä sieltä saa. Veikkaan että edes amerikkalaiset ei tiedä ihan tasan tarkkaan mitä siellä on.

Näkkäriä!!!

En tiedä onko toi ihan sitä perusnäkkäriä (koulunäkkiä sen olla pitäis), mutta maku ja rakenne on ihan sama! Max sanoi heti, että on maistanut tuota ja ei tykkää, mutta en ihan usko, että on maistanut.

Tunteiden vuoristoratapaiva

Aamupala oli jokseenkin samanlainen kuin eilen. Erona oli vain se, etta se viilijugurtti oli vaihtunut keitettyihin muniin. Munat olivat viela saaneet suruvaipankin, joten ne eivat olleet ainakaan mitaan 3 minuutin munia! 

Tanaan oli sitten luentoaiheena ensiapu, kaikenmoinen sairastelu ja vahingot.Se jos mika oli tylsaa! Tuntien vetajat eivat  olleet laheskaan yhta hauskoja kuin Jody, siis han joka piti eilisit tunnit. Aina kun kerrottiin joku vitsi, se meni ohi joko sen takia, etta en kuullut tai sitten etta en saanut selvaa. Hmph.

Going to New york

Illalla kuitenkin odotti New York city tour! Paivan (lue orientaation) kohokohta. Tata olin odottanu koko elaman. Vihdoin paasisin kavelemaan New york cityn katuja pitkin. Kaupungissa, jossa on niin paljon tapahtunut, ja jossa on niin monet ihmiset kayneet, kavelleet ja nauttineet sen loistosta.

Bussissa saatiin evasta: leipaa, kekseja, sipsia ja juotavaa 

Hahaa, mä sain ääkköset!! Mutta nyt en tiedä miten saan kaksoispisteen... öh... Tää mun näppämistö on vähän sekaisin. Välimerkit on samassa paikassa kun suomennäppäimistössä, mutta tässä en nää niitä, kun on eri näppäimistö ja tässä ne on eri paikoissa. :D (kuten huomaatte, löysin kaksoispisteen). Pitää koitella muistella, miten suomennäppäimet menee. Palataan nyt kuitenkin takaisin New yorkkiin.

Näkymät olivat aivan uskomattomat! Pääasiassa istuttiin bussissa ja katseltiin maisemia, mutta käytiin kuiteskin Top of the Rockissa (Rockefeller centerissä), Times Squarella, ja vapaudenpatsasta katseltiin vain rannalta.  Kuulemma saarella käymiseen menee puoli päivää, niin meillä ei ollut oikein aikaa.

Pari kuvaa näköalatasanteelta (kerrokset 67-70)

Chrysler building

Empire state building

Times Square

Tässä pieni pala Times Squarea videon muodossa.

Ja viimeiseksi Statue of liberty

Hotellilla oltiin taas puolen yön aikoihin ja siitä suoraan nukkumaan.

Viisumi"haastattelu"

                                                                kuva lainattu

Sanat "haastattelu", "Yhdysvallat" ja "suurlähetystö" tuo mieleeni jostain syystä CSI:n kuulusteluhuoneet, vaikka eihän CSI:llä ole mitään tekemistä suurlähetystön kanssa. Huoneessa on vain sinä, haastattelija, pari vartijaa ja nauhuri. Unohtamatta peilin toisella puolella puolen kymmentä muuta ihmistä tarkkailemassa sinua. Lähtökohta oli siis tuo kun menin sinne. Todellisuus oli aivan päinvastainen.

Haastattelu tapahtui aivan tavallisessa kerrostalossa Helsingin keskustassa. Menin hissillä viidenteen kerrokseen ja rimpautin ovikelloa. Vartija avasi oven ja pyysi henkilötodistusta, ja kun annan ne ovi menee kiinni. Parin sekunnin päästä ovi aukeaa taas ja pääsen sisällä.

Se, mitä odottaa näkevänsä tavallisen kerrostaloasunnon oven takana olevan, ei ole tämä mitä minä näin. Näky oli kuin lentokentällä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Eteisessä, jos sitä siksi voi kutsua, vartijat läpivalaisivat kaikki tavarani matkalaukkujen läpivalaisukoneella ja itse kuljin metallinpaljastimen läpi. Muut tavarat paitsi tarvittavat paperit ja lompakko piti jättää narikkaan.

Seuraavasta ovesta sisään. Ovessa oleva ikkuna paljastui lähtiessä toispuoleiseksi ikkunaksi, joten edes jotain meni oikein mielikuvasta :D Huoneen toisella puolella oli kolme tiskiä ja jokaisen ikkunan takana oli setä. Seinä erotti ensimmäisen ja toisen tiskin ja myös toisen ja kolmannen. Kaikki ihmiset kuulivat toistensa asiat, eikä ketään kutsuttu mihkään erityishuoneeseen. Menin odotushuoneeseen istumaan, ja varmaan 10 minuutin kuluttua (seinällä oleva kello oli pysähtynyt aikaan 10.08, joten siitä ei ollut apua) minut pyydettiin ensimmäiselle tiskille. Mies puhui englantia ja pyysi kaikki paperit, joita oli mukana. Kun hän oli selaillut niitä tarpeekseen, hän pyysi antamaan sormenjälkeni. Tämän jälkeen sain palata istumaan. Ihmisiä meni tiskille, tuli takaisin ja jotkut lähtivät onnelisena viisumi plakkarissa. Tunnin istuin siinä jännittämässä, kunnes kutsuttiin uudestaan, tällä kertaa kolmos tiskille. Olin saanut sen tunnin aikana sen käsityksen, että nyt olisi sen haastattelun vuoro. Jos ihmiset siellä Amerikoissakin puhuu noin selkeää englantia, niin hemmetin hyvä!
Ainoat kysymykset mitä se setä kysyi oli:

1. Minkä takia olen menossa USA:han?
2. Olenko nyt töissä missään?
3. Missä osavaltiossa perhe asuu?

Ja sitten se vaan tokaisi, että viisumi on hyväksytty. Antoi sellaisen pienen vihkosen (viisumista ja mitä kaikkea saan tehdä) ja pyysi lukemaan sen ja ottamaan mukaan. Olin varautunut kahteen postimerkkiin, mutta kävi ilmi että kirjattukirje vaatii 5,1€ postimaksun. Sovin, että lähetän lisää postimerkkejä, ja sitten toivoteltiin hyviä päivän jatkoja. Siis 5,10€ postimaksu kirjatussakirjeessä!! Puolustukseni sanon sen verran, että postitäti ei kertonut, että kirjatunkirjeen postimaksu on 5,1€, silloin kun kävin hakemassa sitä. Se vain sanoi, että se pitää itse viedä postiin, eikä sitä voi jättää postilaatikkoon.

Asiointi tiskeillä kesti yhteensä ehkäpä 15 minuuttia, mutta koko juttuun meni aikaa joku 1h 20min.

Keskiviikkona sain tietää myös tulevasta lennosta, mutta siitä myöhemmin :)

Työtarjous

Sain tänään soiton Särkänniemestä. Ne olis tarjonnu kesätöitä laitehuoltajana.  Harmi sinänsä päästää tällänen työmahdollisuus käsistä, mutta luulen että ei tuo ihan hirveesti haittaa. Voihan sinne aina hakea uudestaan!

Se soittaja meni vähän hiljaseks, kun kerroin että lähden, mutta toivotti kuitenkin hyvät matkat :)

                                                          Kuva lainattu