 | ||
| Ohitettiin Cairo |
 |
| Ei oo ihan suomalainen mökki |
 |
| Vaikka järvi olikin vieressä |
 |
| Max melomassa |
 |
| Vesiskootteri, minä, Max ja Double down |
 |
| Auringonlasku oli todella upea |
 |
| Nuotiokin tehtiin |
 |
| Pimeän tultua oli ilotulitus |
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hulluuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hulluuksia. Näytä kaikki tekstit
torstai 22. syyskuuta 2011
Mökkeilemässä
Tässä tulee kuvagalleria tältä viikonlopulta. Kuvateksteihin koitan lyhyesti vähän kertoa.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Loma on nyt ohi!
Koitan palailla takaisin tänne blogin puolellekin pikku hiljaa. On ollut muka niin kamalasti tekemistä, että en oo muistanut tänne tulla päivittämään. En edes tiedä miten mulla on tänne kuvia laittaa :D
Me jäätiin siis kesäkuun viimeiseen viikkoon. Maxillä alkoi leiri maanantaina 27 päivä. Leirithän on tääläl ihan erilaisia kun siellä. Täällä viedään lapset aamulla leirille ja iltapäivällä haetaan takaisin kotiin. Hyvä kun täällä on edes kuultu mistään yöleireistä. Leirit on siis vähän niin kuin jotain päiväkerhoja, paljon lapsia ja paljon tekemistä.
Maxin leiri on läheisessä puistossa kirjaston vieressä. Max joutuu siis olemaan koko päivän ulkona kuuman auringon alla. Ei käy kateeks!! Tän leirin kohokohta on vesiliukumäki. Max oli siitä niin innoissaan ennen leiriä ja varsin leirin jälkeen. Sillä oli varmaan sata ja yks tarinaa siitä kerrottavana, kuinka liukumäki oli aika korkea ja rappuset ei ollut mitkään parhaat, kuinka Max meinas tippua kun jalka lipes, kuinka joku sen kaveri laski mahaltaan siellä alas ja kuinka joku poika tippu rappusilta. Tossa nyt oli muutama esimerkki, mutta sitä puhetta tuli kuten yleensä.
Illalla menin Maxin ja Gregin kanssa high schoolille kun Maxillä alkoi tänään myös road runner. Toi on sellainen parin tunnin leikki-juoksu-liikuntatapahtuma. Luulisi että poika on väsynyt illalla kun menee nukkumaan.
Tästä sitten alkaa tällainen aikataulu. Ma-pe leirille kello 9-15, road runner on ti ja to klo 18-20 sekä jalkapallo harjoitukset ti klo 18-19 sekä la 8-9. Aika tiukka aikataulu, mutta eiköhän se jotenkin lutviudu :)
Me jäätiin siis kesäkuun viimeiseen viikkoon. Maxillä alkoi leiri maanantaina 27 päivä. Leirithän on tääläl ihan erilaisia kun siellä. Täällä viedään lapset aamulla leirille ja iltapäivällä haetaan takaisin kotiin. Hyvä kun täällä on edes kuultu mistään yöleireistä. Leirit on siis vähän niin kuin jotain päiväkerhoja, paljon lapsia ja paljon tekemistä.
Maxin leiri on läheisessä puistossa kirjaston vieressä. Max joutuu siis olemaan koko päivän ulkona kuuman auringon alla. Ei käy kateeks!! Tän leirin kohokohta on vesiliukumäki. Max oli siitä niin innoissaan ennen leiriä ja varsin leirin jälkeen. Sillä oli varmaan sata ja yks tarinaa siitä kerrottavana, kuinka liukumäki oli aika korkea ja rappuset ei ollut mitkään parhaat, kuinka Max meinas tippua kun jalka lipes, kuinka joku sen kaveri laski mahaltaan siellä alas ja kuinka joku poika tippu rappusilta. Tossa nyt oli muutama esimerkki, mutta sitä puhetta tuli kuten yleensä.
 |
| Päivän lopputulos autossa kotimatkalla |
Tästä sitten alkaa tällainen aikataulu. Ma-pe leirille kello 9-15, road runner on ti ja to klo 18-20 sekä jalkapallo harjoitukset ti klo 18-19 sekä la 8-9. Aika tiukka aikataulu, mutta eiköhän se jotenkin lutviudu :)
tiistai 9. elokuuta 2011
Keskikesä
Pitkän pitkän tauon jälkeen palataan juhannusviikkoon. Aika kiva muistella alkukesää näin elokuun alussa eli siis melkein kesän lopussa. Olen tosin kuullut, että täällä kesä jatkuu vielä syyskuussakin, että täällä mennään vasta vähän yli puolen välin :D Koittakaa selvitä, tästä tuli aika pitkä lyhenne viikosta.
Maanantaina lähti viimeinen viikko koulua käyntiin. Päivät ovat vaan puolikkaita, ja Max sanoi tulevansa kotiin kello 12.00. Olin menossa koulubussin pysäkkiä kohti, kun Greg sanoi, että hän menee Maxia vastaan. Greg soittaa mulle n. 12.30, että mihinkä aikaan sen Maxin nyt oikein pitäis tulla kotiin, kun sitä ei näy. Sanoin, että Max kertoi tulevansa kotiin puolenpäivän aikaan. Greg lähtee koululla käymään, ja minä jään pysäkille odottamaan, jos poika vaikka putkahtais kotiin. Minä istun ja odotan, mutta mitään ei kuulu. Sitten nään Gregin auton kurvaavan mutkan takaa, ja Max on kyydissä. Kuulemma se koulubussi lähtee vasta kello 12.45 eikä tuntia aikasemmin... Tällainen jännitysepisodi meillä oli maanantaina!
Tiistaina oli normaalisti Starbucks tapaaminen. Mentiin myös hakemaan jäätynyttä jugurttia. Se on niin hyvää!!! Voin melkein sanoo, että se on parempaa kuin jäätelö.
Keskiviikkona näin Theresan, Saskian ja Johannan Mt. Kiscossa. Mentiin hakemaan frozen yogorttia, ja siitä Targettiin. Vettä tuli kun saavista kaatamalla, aivan kuin eilenkin.
Torstaina huomattiin uusi pois meno akvaariossa. Toveri, kun itse sen nimitin lähti keskuudestamme. Siellä on nyt siis enää kaksi kalaa. Ne uudet: keltainen ja se harmaa. Toverin kuolinsyytä ei tiedetä, ja se on saatettu jo märkään hautaansa perheen läsnä ollessa eli siis vessanpönttöön.
Perjantai, Juhannusaatto:
Maxillä on tänään viimeinen päivä koulua. Huomisesta alkaen se on sitten nelosluokkalainen :) Max jäi kotiin, kun koulupäivä olisi ollut huimat 60 minuuttia pitkä. Mitä järkee tollasessakin päivässä oikein on?! Sen ymmärän (miten itselläni oli), että todistukset haetaan seuraavana päivänä ja koululla ollaan se puoli tuntia, mutta että koulubussilla ensin kouluun, siellä yksi tunti ja sit sama vaiva takaisin kotiin. hmph.
Iltapäivällä mentiin katsomaan Cars 2 ensi-iltaan. En ollut ihan varma kuinka Danburyn teatteriin mennään, ja gps oli Francecillä, joten päätettiin lähteä vähän aikasemmin kuin olisi tarve.
Kello on siis 16.05 kun lähdetään. Kun päästään moottoritielle 684 pohjoinen, tajuan että nythän on paras ruuhka-aika töistäpalaajilla. Ei siinä mitään, 684:ää ei tarvitse kulkea kauaa, että pääsee tielle 84 pohjoinen, jota tietä pitää kulkea jos haluaa mennä Danburyyn. Nopeus on maksimissaan 30-40mph (sallittu nopeus 50-65) ja kello alkaa lähestyä 16.30. Lopulta päästään tielle 84, ja nopeusmittarin luku kasvaa 50mph vaikka tiellä onkin aika hyvin liikennettä. Tätä tietä pitää kuitenkin kulkea melkein seuraavat 10mailia ja se vie aikaa.
Lopulta päästään tutulta kuulostavan rampin kohdalle, mutta Googlemapsin ohjeet sanovat aivan muuta. Hmm.. Mitä tehdä? Tällä kertaa päätin luottaa vaistooni ja toivoa parasta, ja mennä rampista ylös. Päätös osoittautui aivan oikeaksi, ja näin yhä enemmän tuttuja maisemia. Olimme teatterilla 16.55, ja kävelemässä ovea kohti, kun huomaan, että en löydä lompakkoani mistään. Max alkaa jo tässä kohtaa turhautua ja minäkin jo melkein heitän hanskat tiskiin. Onneksemme kokeilin farkkujen taskuja, ja sinne oli jäänyt pari kymppiä tankkauksesta! En yleensä pidä rahaa taskuissa, joten tämä oli ihme! Kello on 17.00 kun päästään sisään ja elokuvan pitäisi alkaa nyt. Onneksi ei tarvinnut jonottaa lippuja, vaan päästiin suoraan tiskille. Salissa istuttiin varmaan 17.03 eikä jääty mistään paitsi!! :)
Ps. Ovella ei ollut edes lippujentarkastajaa, joten periaatteessa ei oltais ees tarvittu lippuja ;) Tälläinen oli minun juhannusaatto. Hieman erilainen kuin yleensä...
Lauantaina olin kotona ja varmaan tylsin päivä ikinä. Frances ja Max oli ostanut kaksi kalaa lisää. Valitettavasti en huomannut kuvata niitä heti sinä päivänä. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että teen akvaariosarjan tänne :D
Sunnuntaina meidät oli kutsuttu grillijuhliin. Siellä oli noin 10 vanhempaa ja lapset. Lapset sai melskata uima-altaassa, kun taas aikuiset jutteli boolikupin ääressä tai kaljatölkki kädessä. Except me! Tänään on myös clustermeeding Yorktown hightsissä, ja olin ajatellut mennä sinne grillailun jälkeen. Alettiin syömään vasta viiden jälkeen, joten jouduin lähettää Sharonille (ohjaajalleni) viestin, että en pääsekään tulemaan. Ei se sinänsä haitannut kun oli muutenkin kivaa.
Maanantaina lähti viimeinen viikko koulua käyntiin. Päivät ovat vaan puolikkaita, ja Max sanoi tulevansa kotiin kello 12.00. Olin menossa koulubussin pysäkkiä kohti, kun Greg sanoi, että hän menee Maxia vastaan. Greg soittaa mulle n. 12.30, että mihinkä aikaan sen Maxin nyt oikein pitäis tulla kotiin, kun sitä ei näy. Sanoin, että Max kertoi tulevansa kotiin puolenpäivän aikaan. Greg lähtee koululla käymään, ja minä jään pysäkille odottamaan, jos poika vaikka putkahtais kotiin. Minä istun ja odotan, mutta mitään ei kuulu. Sitten nään Gregin auton kurvaavan mutkan takaa, ja Max on kyydissä. Kuulemma se koulubussi lähtee vasta kello 12.45 eikä tuntia aikasemmin... Tällainen jännitysepisodi meillä oli maanantaina!
Tiistaina oli normaalisti Starbucks tapaaminen. Mentiin myös hakemaan jäätynyttä jugurttia. Se on niin hyvää!!! Voin melkein sanoo, että se on parempaa kuin jäätelö.
Keskiviikkona näin Theresan, Saskian ja Johannan Mt. Kiscossa. Mentiin hakemaan frozen yogorttia, ja siitä Targettiin. Vettä tuli kun saavista kaatamalla, aivan kuin eilenkin.
Torstaina huomattiin uusi pois meno akvaariossa. Toveri, kun itse sen nimitin lähti keskuudestamme. Siellä on nyt siis enää kaksi kalaa. Ne uudet: keltainen ja se harmaa. Toverin kuolinsyytä ei tiedetä, ja se on saatettu jo märkään hautaansa perheen läsnä ollessa eli siis vessanpönttöön.
Maxillä on tänään viimeinen päivä koulua. Huomisesta alkaen se on sitten nelosluokkalainen :) Max jäi kotiin, kun koulupäivä olisi ollut huimat 60 minuuttia pitkä. Mitä järkee tollasessakin päivässä oikein on?! Sen ymmärän (miten itselläni oli), että todistukset haetaan seuraavana päivänä ja koululla ollaan se puoli tuntia, mutta että koulubussilla ensin kouluun, siellä yksi tunti ja sit sama vaiva takaisin kotiin. hmph.
Iltapäivällä mentiin katsomaan Cars 2 ensi-iltaan. En ollut ihan varma kuinka Danburyn teatteriin mennään, ja gps oli Francecillä, joten päätettiin lähteä vähän aikasemmin kuin olisi tarve.
Kello on siis 16.05 kun lähdetään. Kun päästään moottoritielle 684 pohjoinen, tajuan että nythän on paras ruuhka-aika töistäpalaajilla. Ei siinä mitään, 684:ää ei tarvitse kulkea kauaa, että pääsee tielle 84 pohjoinen, jota tietä pitää kulkea jos haluaa mennä Danburyyn. Nopeus on maksimissaan 30-40mph (sallittu nopeus 50-65) ja kello alkaa lähestyä 16.30. Lopulta päästään tielle 84, ja nopeusmittarin luku kasvaa 50mph vaikka tiellä onkin aika hyvin liikennettä. Tätä tietä pitää kuitenkin kulkea melkein seuraavat 10mailia ja se vie aikaa.
Lopulta päästään tutulta kuulostavan rampin kohdalle, mutta Googlemapsin ohjeet sanovat aivan muuta. Hmm.. Mitä tehdä? Tällä kertaa päätin luottaa vaistooni ja toivoa parasta, ja mennä rampista ylös. Päätös osoittautui aivan oikeaksi, ja näin yhä enemmän tuttuja maisemia. Olimme teatterilla 16.55, ja kävelemässä ovea kohti, kun huomaan, että en löydä lompakkoani mistään. Max alkaa jo tässä kohtaa turhautua ja minäkin jo melkein heitän hanskat tiskiin. Onneksemme kokeilin farkkujen taskuja, ja sinne oli jäänyt pari kymppiä tankkauksesta! En yleensä pidä rahaa taskuissa, joten tämä oli ihme! Kello on 17.00 kun päästään sisään ja elokuvan pitäisi alkaa nyt. Onneksi ei tarvinnut jonottaa lippuja, vaan päästiin suoraan tiskille. Salissa istuttiin varmaan 17.03 eikä jääty mistään paitsi!! :)
Ps. Ovella ei ollut edes lippujentarkastajaa, joten periaatteessa ei oltais ees tarvittu lippuja ;) Tälläinen oli minun juhannusaatto. Hieman erilainen kuin yleensä...
Lauantaina olin kotona ja varmaan tylsin päivä ikinä. Frances ja Max oli ostanut kaksi kalaa lisää. Valitettavasti en huomannut kuvata niitä heti sinä päivänä. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että teen akvaariosarjan tänne :D
Sunnuntaina meidät oli kutsuttu grillijuhliin. Siellä oli noin 10 vanhempaa ja lapset. Lapset sai melskata uima-altaassa, kun taas aikuiset jutteli boolikupin ääressä tai kaljatölkki kädessä. Except me! Tänään on myös clustermeeding Yorktown hightsissä, ja olin ajatellut mennä sinne grillailun jälkeen. Alettiin syömään vasta viiden jälkeen, joten jouduin lähettää Sharonille (ohjaajalleni) viestin, että en pääsekään tulemaan. Ei se sinänsä haitannut kun oli muutenkin kivaa.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Sekasoppaista asiaa
Keskiviikkona Maxillä oli koulussa konsertti. Ensin lava täyttyi oppilaista soittimineen. He soittivat pari kappaletta ja kuoro tuli heidän jälkeen. Ne muksut soitti ihan hyvin niitä soittimiaan. Ei kuulunut ollenkaan viulun vingutusta tai ylimääräisiä sointuja. Kuoro ei kuitenkaan jäänyt kakkoseksi. Laulut olivat vaikeita, ja ne meni tosi korkealle aina välillä. En oikein ymmärrä miksi opettajat olivat valinneet niin vaikeat laulut kolmosluokkalaisille (8 vuotiaille). Pari laulua oli Sound of Musicista (My favorite things ja So long farewell) ja toiset kaksi olivat joistain muista musikaaleista. En nyt muista tähän hätään niiden nimiä.
Jouduin hakemaan Maxin aikasemmin koulusta kun se ei voinut kauheen hyvin. Toisin sanoen ei halunnut olla koulussa... Minkäs sille teet, kun terveydenhoitaja soittaa kotiin ja pyytää tulla hakeen. Sanonko seuraavalla kerralla että: "Juu en tule. Max ei vaan halua olla koulussa, ja sen takia valittaa mahakipua tai huonoa oloa". Hmm... Enpä taida vaikka mieli tekiskin.
Kotona odotti paketti kotoa :)) Toi Unikko-kuvio tuo muuten aina hyvän ja turvallisen mielen. Mieleen tulee tuttu turvallinen koti Suomi. Tuote on puhtaasti kotimainen (vaikkakin patalapuissa jotka tänne toin lukee "Made in Estonia") ja hyvää laatua. Tällä kertaa Marimekko toi tupla hyvänmielen, kun tiesi että Unikot sisältää jotain ihanaa ja rakasta sisällään.
Sisältä löytyi valokuvakirja minusta ja rakkaasta lahjan lähettäjästä, salmiakkia ja suklaata!! Kirjasta sain aika hyvät naurut, kun muistin mitä missäkin kuvassa tapahtui. Aivan ihana lahja :))) Kun koti-ikävä yllättää, tätä selailen!! Fazerin suklaa maistuu myös aina ja samaten Sisut ;)
Nyt vaihtuu aihe ihan täysin. Lupasin palata akvaariotarinaan. Nyt on käynyt niin, että Magic (kuten Max oli nimennyt hänet) on poistunut keskuudestamme. Luulen että kuolinsyy oli, että se kuoli nälkään. Isot kalat nimittäin ryntäsi aina ensimmäisenä syömään, eikä Magic ikinä tullut syömään. En tosin tiedä oliko nälkään kuoleminen kuolinsyy, koska ennen noita isoja kaloja, en oikeastaan nähnyt, että se olisi syönyt silloinkaan. Voihan se olla, että tuo veden vaihdos oli liikaa sille ja se kuoli stressiin. Kalat kuulemma stressaa mm. veden vaihtamista, siivousta tai mitä tahansa muutosta akvaariossa.
Meillä on siis nyt kolme kalaa. Magic oli mun suosikki ennen kuin tuo keltainen jötikkä tuli meille. Linkki menee ensimmäiseen akvaariotarinaan, jossa on kuva siitä keltaisesta kaverista. Magic oli jännä kala kun ruodot pystyi näkemään. Se oli siis läpinäkyvä, ja aina hukassa kun sitä etti akvaariossa.
Laitan tänne loppuun vielä äkkiä huomisen eli torstain. Maxillä oli viimeiset baseball harjoitukset, ja Maxille kauden loppuminen. Lauantaina olisi vielä peli, mutta Max ja Greg lähtee silloin telttaileen, niin Max ei kerkiä peliin. Siellä oli ihan kamalasti populaa tällä kertaa. En oikein tiennyt miksi, mutta sinne kentällä ne kaikki meni, niin en ruvennut kyseleen mitään. Ne heitteli palloo jonkun vähän yli tunnin, ja sit siellä oli joku ruokatarjoilu?! Subway oli tuonu voileipiä kaikille halukkaille, ja varmaankin äidit oli sitten leiponut browniesseja, muffisseja ja keksejä. Illan päätteeks pelaajat sai baseball t-paidat mukaansa.
Jouduin hakemaan Maxin aikasemmin koulusta kun se ei voinut kauheen hyvin. Toisin sanoen ei halunnut olla koulussa... Minkäs sille teet, kun terveydenhoitaja soittaa kotiin ja pyytää tulla hakeen. Sanonko seuraavalla kerralla että: "Juu en tule. Max ei vaan halua olla koulussa, ja sen takia valittaa mahakipua tai huonoa oloa". Hmm... Enpä taida vaikka mieli tekiskin.
Kotona odotti paketti kotoa :)) Toi Unikko-kuvio tuo muuten aina hyvän ja turvallisen mielen. Mieleen tulee tuttu turvallinen koti Suomi. Tuote on puhtaasti kotimainen (vaikkakin patalapuissa jotka tänne toin lukee "Made in Estonia") ja hyvää laatua. Tällä kertaa Marimekko toi tupla hyvänmielen, kun tiesi että Unikot sisältää jotain ihanaa ja rakasta sisällään.
Sisältä löytyi valokuvakirja minusta ja rakkaasta lahjan lähettäjästä, salmiakkia ja suklaata!! Kirjasta sain aika hyvät naurut, kun muistin mitä missäkin kuvassa tapahtui. Aivan ihana lahja :))) Kun koti-ikävä yllättää, tätä selailen!! Fazerin suklaa maistuu myös aina ja samaten Sisut ;)
Nyt vaihtuu aihe ihan täysin. Lupasin palata akvaariotarinaan. Nyt on käynyt niin, että Magic (kuten Max oli nimennyt hänet) on poistunut keskuudestamme. Luulen että kuolinsyy oli, että se kuoli nälkään. Isot kalat nimittäin ryntäsi aina ensimmäisenä syömään, eikä Magic ikinä tullut syömään. En tosin tiedä oliko nälkään kuoleminen kuolinsyy, koska ennen noita isoja kaloja, en oikeastaan nähnyt, että se olisi syönyt silloinkaan. Voihan se olla, että tuo veden vaihdos oli liikaa sille ja se kuoli stressiin. Kalat kuulemma stressaa mm. veden vaihtamista, siivousta tai mitä tahansa muutosta akvaariossa.
Laitan tänne loppuun vielä äkkiä huomisen eli torstain. Maxillä oli viimeiset baseball harjoitukset, ja Maxille kauden loppuminen. Lauantaina olisi vielä peli, mutta Max ja Greg lähtee silloin telttaileen, niin Max ei kerkiä peliin. Siellä oli ihan kamalasti populaa tällä kertaa. En oikein tiennyt miksi, mutta sinne kentällä ne kaikki meni, niin en ruvennut kyseleen mitään. Ne heitteli palloo jonkun vähän yli tunnin, ja sit siellä oli joku ruokatarjoilu?! Subway oli tuonu voileipiä kaikille halukkaille, ja varmaankin äidit oli sitten leiponut browniesseja, muffisseja ja keksejä. Illan päätteeks pelaajat sai baseball t-paidat mukaansa.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Akvaarion tarinan ensimmäinen osa
Lauantaiaamuna Maxillä oli toiset amerikkalaisen jalkapallon harjoitukset. Ekat oli tiistaina ja unohdin vain yksinkertaisesti mainita niistä eilen. Harjoitukset oli kello 8.00am. Eli siis aamulla. Ja mun piti viedä se sinne. Öh, noin aikaiset herätykset ei oo mua varten :D Odotan niin innolla että pääsen takaisin koulunpenkille kello 8.00 luennoille. Ja jos joku ei kuule sarkasmia tossa, niin sanon sen nyt että lue se sarkasmilla.
Lauantai-iltana mun piti olla töissä, mutta Max menikin keilaan, syömään ja leffaan kaverinsa Mattin kanssa. Pääsin taas helpolla. Frances ja Greg meni syömään illalla, eikä Maxistä kuulunu vielä senkään jälkeen ne oli tullut takaisin kotiin. Puol kymmenisen aikaan Mattin äiti soittaa ja kysyy voiko Max jäädä yökylään...
Lauantai meni siis tehden mitään. Theresa oli kutsunut mut purjehtiin sen perheen kanssa, mutta luulin että olisin töissä, niin jouduin kieltäytyyn kutsusta. Hieman otti päähän, kun olisin sittenkin voinut mennä!
Sunnuntaina mentiin ostaan uusia kaloja meijän akvaarioon. Meillä on ollut vähän ongelmia ton akvaarion kanssa. Vesi sameni vihreeks eikä tiedetty mistä se johtuu. Gregiltä meni sit hermot siihen ja päätti tehdä suursiivouksen. Kaikki vedet vaihdettiin, kasvit otettiin pois ja hiekka siivilöitiin. Kuva on siis otettu jälkeen siivouksen, en huomannu ottaa ennen kuvaa :s
Olin lukenu vähän akvaarionhoidosta internetistä, ja noita ei todellakaan olis saanu tehdä kaikkia kerralla. Korkeintaan 30%-40% vedestä saa vaihtaa kerralla, ja joko veden vaihto tai sit hiekan imurointi. Jotain tollasta ne vissiin sano. En siis oikein pitäny tota hyvänä ja koitin vähän vihjailla, että noin ei sais tehdä, mutta ei auttanut. Asiahan ois ollu ihan toinen, jos mulla olis vuosien kokemus akvaarionhoidosta, mutta ei ole.
Suurin pelko mulla oli, että ne kalat hukkuu. Vettä pitäis hapettaa päivä, pari ennen kun sen lisää akvaarioon, ja me ei todellakaan hapetettu sitä vettä. Suoraan pullosta tuli.
Jatkan tästä akvaariosta myöhempänä kun tulee aika että uusia käänteitä on tapahtunut... Siitä ravusta ei tarvi olla huolissaan. Se on hyvässä kunnossa akvaariossaan. Sillä vesi on kirkasta ja ruokaa saa tarpeeks. Tosin en pidä tätäkään kauheen hyvänä. Mun mielestä se kuuluis takas järveen tai jokeen ja olin kielteinen jo ennen kun se tuli meille.
Sunnuntai-iltana Greg ja Max pystytti teltan keskelle olohuonetta. Se oli sellanen precamping. Gregin piti harjoitella kuinka teltta pystytetään ennen suurta retkeilyä, joka on siis ens viikonloppuna.
Max nukkui seuraavan yön siellä...
Lauantai-iltana mun piti olla töissä, mutta Max menikin keilaan, syömään ja leffaan kaverinsa Mattin kanssa. Pääsin taas helpolla. Frances ja Greg meni syömään illalla, eikä Maxistä kuulunu vielä senkään jälkeen ne oli tullut takaisin kotiin. Puol kymmenisen aikaan Mattin äiti soittaa ja kysyy voiko Max jäädä yökylään...
Lauantai meni siis tehden mitään. Theresa oli kutsunut mut purjehtiin sen perheen kanssa, mutta luulin että olisin töissä, niin jouduin kieltäytyyn kutsusta. Hieman otti päähän, kun olisin sittenkin voinut mennä!
Sunnuntaina mentiin ostaan uusia kaloja meijän akvaarioon. Meillä on ollut vähän ongelmia ton akvaarion kanssa. Vesi sameni vihreeks eikä tiedetty mistä se johtuu. Gregiltä meni sit hermot siihen ja päätti tehdä suursiivouksen. Kaikki vedet vaihdettiin, kasvit otettiin pois ja hiekka siivilöitiin. Kuva on siis otettu jälkeen siivouksen, en huomannu ottaa ennen kuvaa :s
 |
| Noi isot ostettiin, eli nyt on neljä kalaa |
Suurin pelko mulla oli, että ne kalat hukkuu. Vettä pitäis hapettaa päivä, pari ennen kun sen lisää akvaarioon, ja me ei todellakaan hapetettu sitä vettä. Suoraan pullosta tuli.
Jatkan tästä akvaariosta myöhempänä kun tulee aika että uusia käänteitä on tapahtunut... Siitä ravusta ei tarvi olla huolissaan. Se on hyvässä kunnossa akvaariossaan. Sillä vesi on kirkasta ja ruokaa saa tarpeeks. Tosin en pidä tätäkään kauheen hyvänä. Mun mielestä se kuuluis takas järveen tai jokeen ja olin kielteinen jo ennen kun se tuli meille.
Sunnuntai-iltana Greg ja Max pystytti teltan keskelle olohuonetta. Se oli sellanen precamping. Gregin piti harjoitella kuinka teltta pystytetään ennen suurta retkeilyä, joka on siis ens viikonloppuna.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Elämä pyörii paikoillaan
Käyn nopeasti läpi viikon 23.
Oli ihan normaali viikko taasen. Hieman shoppailua, auringon palvontaa, jäätelöä, salamoita...
Maanantai oli ihan vaan auringon ottoa ja rentoutumista
Tiistai
Keskiviikko
Auton mittari näytti, kun mentiin uimaan
Tein mustikka muffinsseja. ohje täältä
Torstai oli sitten sade päivä. Sähköt meni noin kello 17.30. Sadetta ja salamoita tuli sen verran että itseäkin alkoi hieman hirvittää. Siinä sitten kuljettiin taskulamput kädessä pitkin kämppää. Max oli ihan innoissaan tästä että ei oo sähköä, vaikka tietokone ei toiminutkaan...
Jatkan huomenna viikon valmiiks. Viikonlopusta on kummiskin sen verran enemmän kerrottavaa :)
Oli ihan normaali viikko taasen. Hieman shoppailua, auringon palvontaa, jäätelöä, salamoita...
Maanantai oli ihan vaan auringon ottoa ja rentoutumista
Tiistai
Keskiviikko
 |
| 37 astetta auringossa |
Torstai oli sitten sade päivä. Sähköt meni noin kello 17.30. Sadetta ja salamoita tuli sen verran että itseäkin alkoi hieman hirvittää. Siinä sitten kuljettiin taskulamput kädessä pitkin kämppää. Max oli ihan innoissaan tästä että ei oo sähköä, vaikka tietokone ei toiminutkaan...
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Viikonloppua kohti
Nyt laitan pari tylsää samantapaista päivää. Keskiviikko:
Aamupäivän nukuin kuin tukki. Eilen ilalla jämähdin koneelle taas!!! Tällä kertaa kuunteleen Youtubesta Disneyn biisejä ja pelaan spider pasianssia. Nukkumaan menin jotain 1.40....
Päivällä kävästiin Theresan kanssa kirjastossa hakemassa pari dvd:tä Theresalle. Käytiin myös hakemassa mulle juustoo tortilloihin. Toi juusto maistuu muuten ihan kuin Edam! Ihan kiva että on edes vähän jotain tutumpaa. Se on muuten hassua, että noilla ei oo juustohöylää!
Aamupäivän nukuin kuin tukki. Eilen ilalla jämähdin koneelle taas!!! Tällä kertaa kuunteleen Youtubesta Disneyn biisejä ja pelaan spider pasianssia. Nukkumaan menin jotain 1.40....
Päivällä kävästiin Theresan kanssa kirjastossa hakemassa pari dvd:tä Theresalle. Käytiin myös hakemassa mulle juustoo tortilloihin. Toi juusto maistuu muuten ihan kuin Edam! Ihan kiva että on edes vähän jotain tutumpaa. Se on muuten hassua, että noilla ei oo juustohöylää!
 |
| Lasten allas, max 5 jalkaa syvä. Pysyn pinnalla jos oon varpaillani. |
Torstai:
Menin Theresan kanssa altaille makoileen. Oltiin ainoot siellä uimavalvojan kanssa. Olisi ollut vähän kivempaa, jos siellä ois ollu vähän enemmän porukkaa, mutta kaikki oli varmaankin töissä ja koulussa.
Mentiin illalla elokuviin kattoon Hangover 2. Ei vetänyt vertoja ensimmäiselle, mutta leffan loputtua mulla oli posket kipeenä hymyilystä ja nauramisesta, että oli se ainakin hauska.
Perjantai:
Nukuin taas aamun, ja päivällä mentiin Theresan kanssa jätskilounaalle. Ollaan aika monena päivänä syöty jäätelöö lounaaks kun on ollut niin kuuma, niin ei oo oikein maistunu mikään.
Sain myös kotoo paketin tänään. Oli aika kivaa :) Paketti sisälsi pari enkunkirjaa, Marianneja, Aqualan L:llää ja japanilaisia ristikoita.
Menin Theresan kanssa altaille makoileen. Oltiin ainoot siellä uimavalvojan kanssa. Olisi ollut vähän kivempaa, jos siellä ois ollu vähän enemmän porukkaa, mutta kaikki oli varmaankin töissä ja koulussa.
Mentiin illalla elokuviin kattoon Hangover 2. Ei vetänyt vertoja ensimmäiselle, mutta leffan loputtua mulla oli posket kipeenä hymyilystä ja nauramisesta, että oli se ainakin hauska.
Perjantai:
Nukuin taas aamun, ja päivällä mentiin Theresan kanssa jätskilounaalle. Ollaan aika monena päivänä syöty jäätelöö lounaaks kun on ollut niin kuuma, niin ei oo oikein maistunu mikään.
Sain myös kotoo paketin tänään. Oli aika kivaa :) Paketti sisälsi pari enkunkirjaa, Marianneja, Aqualan L:llää ja japanilaisia ristikoita.
lauantai 28. toukokuuta 2011
Salilla
Nyt se sää on sitten muuttunut ihan päinvastaseksi. Täällä vaan aurinko paistaa ja lämpätila hipoo 30 astetta. Tykkään!
Aamupäivästä menin Theresan kanssa salille. Frances kertoi eilen illalla, että sinne saa ottaa yhden kaverin mukaan, niin mikä ettei. Liikkunta on paljon kivempaa kaverin kanssa kun yksin.
Salille, kun päästiin, niin siellä tuli joku nainen tivaamaan ID-korttia. No mullahan se on, mutta Theresa joutui antamaan ajokorttinsa pantiks, että se sai kortin, että se pääsee pukuhuoneista pois. Jep, pukuhuoneisiin pääsee sisään ihan tosta noin vaan, mutta sitten jos haluaa takaisin salin puolelle, tarvii sen kortin avaamaan oven. Siellä pukuhuoneessa on vielä ulko-ovi, josta pääsee kulkemaan mitenkä päin vaan haluaa. Just. En kyllä taaskaan ymmärrä amerikkalaisia. Minkä takia sitä lukkoa ei oo voitu siirtää siihen ulko-oveen, että pukuhuoneeseen pääsy ois vaikeempaa? Ja minkä takia siinä ovessa ei oo lukkoa, jos haluaa mennä pukuhuoneeseen?
Sain sieltä mukaani vielä säännöt ja niissä sanotaan, että vierailija voi tulla salille kolme kertaa kuukaudessa?! Ehkäpä ne ei halua sinne ulkopuolia, kun ei oo mitään järkee käydä kolme kertaa kuukaudessa salilla. Onneks ne tenniskentät ja uima-altaat on eri juttu. Niihin saa mennä aukiolo aikoina kuuden kaverin kanssa, eikä oo aikarajaa tai kertarajaa.
Maxin koulun jälkeen mentiin taas puistoon.Nyt on siten pari kuvaa sieltä.
Aamupäivästä menin Theresan kanssa salille. Frances kertoi eilen illalla, että sinne saa ottaa yhden kaverin mukaan, niin mikä ettei. Liikkunta on paljon kivempaa kaverin kanssa kun yksin.
Salille, kun päästiin, niin siellä tuli joku nainen tivaamaan ID-korttia. No mullahan se on, mutta Theresa joutui antamaan ajokorttinsa pantiks, että se sai kortin, että se pääsee pukuhuoneista pois. Jep, pukuhuoneisiin pääsee sisään ihan tosta noin vaan, mutta sitten jos haluaa takaisin salin puolelle, tarvii sen kortin avaamaan oven. Siellä pukuhuoneessa on vielä ulko-ovi, josta pääsee kulkemaan mitenkä päin vaan haluaa. Just. En kyllä taaskaan ymmärrä amerikkalaisia. Minkä takia sitä lukkoa ei oo voitu siirtää siihen ulko-oveen, että pukuhuoneeseen pääsy ois vaikeempaa? Ja minkä takia siinä ovessa ei oo lukkoa, jos haluaa mennä pukuhuoneeseen?
Sain sieltä mukaani vielä säännöt ja niissä sanotaan, että vierailija voi tulla salille kolme kertaa kuukaudessa?! Ehkäpä ne ei halua sinne ulkopuolia, kun ei oo mitään järkee käydä kolme kertaa kuukaudessa salilla. Onneks ne tenniskentät ja uima-altaat on eri juttu. Niihin saa mennä aukiolo aikoina kuuden kaverin kanssa, eikä oo aikarajaa tai kertarajaa.
Maxin koulun jälkeen mentiin taas puistoon.Nyt on siten pari kuvaa sieltä.
 |
| Kiipeilyteline |
 |
| Joku tollanen riippumislaite |
torstai 26. toukokuuta 2011
Lisää elokuvia...
Kävin kirjastossa lainaamassa pari elokuvaa. Kirjaston Dvd-hylly on suoraan kuin joku Makuunin hylly. Siellä on ihan kamalasti elokuvia, ja jos siellä ei oo tarpeeks, niin menee vaan seuraavaan kirjastoon niin on taas valikoimaa. Sieltä myös löytyy ihan uusimpiakin elokuvia, ihan 2010-vuoden elokuvia, joita ei kyllä meijän kirjastoissa oo. Lainasin (500) days of Summer, Goal, Leap year ja Basic instinct 2.
Illalla kattelin sitten ton (500) Days of Summerin, kun sitä oli kehuttu niin paljon. Elokuva oli hyvä, mutta se muija ois voinut käyttäytyä vähän eri tavalla. Tykkään naisnäyttelijästä Zooey Deschaneli ja se näyttelee hyvin, mutta sen roolihahmo oli ihan kuspapää tossa elokuvassa.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Madame Tussauds
Lähdettiin tänään sunnuntaina junalla kohti cityä Theresan kanssa. Tarkoituksena oli mennä Madame Tussauds:n vahamuseoon tarkastelemaan eläviä ja kuolleita julkkiksia ja merkkihenkilöitä. Tässä osa satoa:
Brangelina ja Kim Kardashian
Jack Sparrow
Napoleon ja Michael Jackson
Barack ja Michelle Obama
Superman (Clark Kent) ja Andy Warhol
N´sync
Brangelina ja Kim Kardashian
Jack Sparrow
Napoleon ja Michael Jackson
Barack ja Michelle Obama
Superman (Clark Kent) ja Andy Warhol
N´sync
13th Friday
 |
| Seuraavana päivänä... |
Illan olin ihan kotona. Maxilla oli cub scout, joten talo oli hiljanen vähän aikaan.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Pocket full of sunshine
Tänään paisto aurinko oikein kunnolla ja oli kaikkein lämpimin päivä tähän menessä. Menin tohon etupihalle ottaan arskaa ja tekeen siluetti ristikoita. Tässä on tulos:
 |
| Toiset vois vaikka sanoo että: "Oh my god, Paulan selkä". Kuva ei kerro ihan koko totuutta. |
lauantai 21. toukokuuta 2011
Pöyräkaupoille
 |
| Tomaatti, mozzarella, pesto panini |
 |
| Nasty |
Missään näistä paikoista ei ollut myyjän tapastakaan lähettyvillä, jolta ois voinu kysyä neuvoa. Ja sitten mikään ei meinannut kelvata Maxille. Oltiin varmaan joku tunti siellä Toys are us:issa, ennen kun Max sai sanotuks, että toi on hyvä pyörä.
Se oli kanssa vähän hassua, että lähdettiin laatikon kanssa sieltä kaupasta ulos, eikä pyörän. Se pyörä pitää nimittäin ite koota!!
perjantai 20. toukokuuta 2011
Ikkunan pesua
Francesin äiti oli juuri tullut Australiasta, ja oli tuonut Maxille kynän, jolla voi piirtää ikkunaan ja sen voi sitten pestä vedellä pois.
Tässä on kuva minkä Max teki aamulla ennen kouluun menoa, mutta ilmeisesti ei ollut siihen tyytyväinen, joten Max yritti pestä sen pois.
Tällaiseksi se jäi, kun Max lähti kouluun. Itse en ole tehnyt asialle mitään, mutta tässä on tulos:
Ikkuna on puhdas. Kuva on otettu vähän myöhemmin, kun tuona samaisena päivänä, mutta kuitenkin. Pieni jälki on jäänyt rätistä, mutta muuten on puhdasta
Ikkuna on puhdas. Kuva on otettu vähän myöhemmin, kun tuona samaisena päivänä, mutta kuitenkin. Pieni jälki on jäänyt rätistä, mutta muuten on puhdasta
torstai 19. toukokuuta 2011
Päivä täynnä basebaalia
 | ||
| Ensimmäiset kokikset täällä orientaation jälkeen! |
 |
| River cats against River dogs |
Edit: Aamulla olin taas ihan terve. Se flunssa kesti melkein viikon, mutta nyt ollaan taas kunnossa :)
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Partiomeininkiä
Perjantai 6.5.
Illalla Maxillä oli Cub scout tapaaminen, eli partion tapanen juttu. Tän illan ideana oli, että siellä on vapaamuotoisesti erilaisia tehtäväpisteitä (yhteensä oli joku 12 eri tehtäväpaikkaa), ja aina kun oli suorittanut tehtävän, sai tarran. Francesin ja mun piste (lähinnä mun piste, kun Frances vaan jutteli toisten äititen kanssa) oli tikan heitto. Meidän piste oli kyllä suosittu. Ykskin poika varmaan heitti 10 kertaa sitä tikkaa peräjälkeen.
Mä luulin, että se joka sais eniten tarroja kerättyä, sais jonkun palkinnon, mutta kissan viikset. Ei siellä kukaan saanu mitään :s
Se vilinä oli taas vaihteeks ihan hullua. Hirvee meno ja meininki molemmilla: lapsilla ja aikuisilla. Greg hieman varotteli asiasta aikasemmin, mutta en ois uskonu et se oli oikeesti tollasta. Tuolla ei ollut ees kaikki cub scouttilaiset paikalla, ihan osa vaan. Toi oli siis pientä Gregin sanojen mukaan. En taida uskaltaa mennä sellaseen tapaamiseen mukaan, missä on kaikki paikalla. Saan päänsärkyä vähemmästäkin :D
Tehtäväkierron jälkeen jaettiin erilaisia merkkejä. Max sai karhumerkin, mutta en oo ihan varma että oliko Max jo aikasemmin karhu vai ylenikö Max nyt.
Ennen kuin koko juttu alko, niin tuli muistutus siitä amerikkalaisesta tavasta aloittaa tilaisuus. Käsi sydämelle, lakki pois ja sit laulamaan kansallislaulua. Olin vähän pihalla mitä mun pitää tehdä, kun en tunne itteeni amerikkalaiseks, enkä ole syntynyt siksi. Päätin tehdä kuten kaikki muutkin, että en näyttäis tyhmältä tai epäkunnioittavalta. Sanoja en kyllä osannut, mutta käsi oli sydämellä.
Tänään muuten sain postissa sen mun pankkikortin! Nyt pitää mennä käymään vielä pankissa aktivoimassa se, niin sit voin käyttää sitä.
Illalla Maxillä oli Cub scout tapaaminen, eli partion tapanen juttu. Tän illan ideana oli, että siellä on vapaamuotoisesti erilaisia tehtäväpisteitä (yhteensä oli joku 12 eri tehtäväpaikkaa), ja aina kun oli suorittanut tehtävän, sai tarran. Francesin ja mun piste (lähinnä mun piste, kun Frances vaan jutteli toisten äititen kanssa) oli tikan heitto. Meidän piste oli kyllä suosittu. Ykskin poika varmaan heitti 10 kertaa sitä tikkaa peräjälkeen.
Mä luulin, että se joka sais eniten tarroja kerättyä, sais jonkun palkinnon, mutta kissan viikset. Ei siellä kukaan saanu mitään :s
 |
| Kasvomaalaus oli yks piste |
Se vilinä oli taas vaihteeks ihan hullua. Hirvee meno ja meininki molemmilla: lapsilla ja aikuisilla. Greg hieman varotteli asiasta aikasemmin, mutta en ois uskonu et se oli oikeesti tollasta. Tuolla ei ollut ees kaikki cub scouttilaiset paikalla, ihan osa vaan. Toi oli siis pientä Gregin sanojen mukaan. En taida uskaltaa mennä sellaseen tapaamiseen mukaan, missä on kaikki paikalla. Saan päänsärkyä vähemmästäkin :D
Tehtäväkierron jälkeen jaettiin erilaisia merkkejä. Max sai karhumerkin, mutta en oo ihan varma että oliko Max jo aikasemmin karhu vai ylenikö Max nyt.
Ennen kuin koko juttu alko, niin tuli muistutus siitä amerikkalaisesta tavasta aloittaa tilaisuus. Käsi sydämelle, lakki pois ja sit laulamaan kansallislaulua. Olin vähän pihalla mitä mun pitää tehdä, kun en tunne itteeni amerikkalaiseks, enkä ole syntynyt siksi. Päätin tehdä kuten kaikki muutkin, että en näyttäis tyhmältä tai epäkunnioittavalta. Sanoja en kyllä osannut, mutta käsi oli sydämellä.
 |
| Puku |
maanantai 16. toukokuuta 2011
Ma 2.5.2011
Mulle soitettiin tänään pankista ja pyydettiin tulemaan käymään. En ollut ihan aivan varma minkä takia ne kutsu tuleen käymään, mutta ajattelin että eiköhän se siellä pankissa selviä. Luulin, että asia koski mun pankkikorttia, että siinä on joku häikkä, kun en ollu vielä saanu sitä. Vähän pelotti mennä sinne, kun ei tuo pankkisanasto oo niin hallussa! Pankissa ilmeni, että mun piti vaan kirjoittaa mun nykyinen osoite ja allekirjoitus jollekin osotekortille! En kyllä vieläkään tajua, minkä takia mun piti tehä se, koska olin antanu osoitteeni ja allekirjotukseni jo aikasemmin. Kortin pitäisi tulla viimeistään lauantaina. (Täällä tulee postia lauantaisinkin, ja sunnuntain New york times tulee kanssa lauantaina!)
Tänään sain vihdoin ostettua shamppoon ja hoitoaineen. :)) Hiukset alko oleen jo aika huonossa jamassa kun ei ollu hoitoainetta.
Tänään sain vihdoin ostettua shamppoon ja hoitoaineen. :)) Hiukset alko oleen jo aika huonossa jamassa kun ei ollu hoitoainetta.
Mitä mä GPS:llä?
Max meni Francesin töihin tutustumaan, joten mulla oli sitten koko päivä aikaa tehdä mitä huvittaa. Olin hiukan näreä siitä, että sain tietää tästä järjestelystä vasta aamulla, mutta
ei sille voi mitään, jos unohtaa kertoa.
Päätin sitten lähteä pienelle ajelulle taas vaihteeksi. Ajelin ihan rauhassa ensin tuttuja paikkoja, mutta sitten yhtäkkiä olinkin jollain moottoritiellä menossa jonnekin, mistä mulla ei ollu mitään hajua! Pidin pääni kylmänä ja ajattelin, että pikku hiljaa vois käydä kääntämässä jossain ja palata takasin. Tien numeron ja suunnan tiesin onneksi tienvarsilla olevista kylteistä, joten päinvastaseen suuntaan vaan.
WELCOME TO CONNETICUT! Nyt alko jännittämään vähän enemmän, että missäs himputissa sitä ollaan (ja nyt kaikille näsäviisaille, niin tietenkin sitä oltiin Conneticutissa). Ajelin eteenpäin kaikessa rauhassa. Tuli kyltti: Danburi aerport. Danburi kuulosti jollain kaukaisella tapaa tutulta, joten päätin että menen sinne. Tienvarteen ilmestyi kyltti: Danburi mall. Ajattelin mennä siellä käymään, kun auto pit saada kuitenkin ympäri jossain. Olin ajanut siihen mennässä varmaan jonkun tunnin-tuntipuoltoista siitä kun lähdin kotoa. Mukana on myös tuttujen teiden ajoaika.
Kun kauppakeskus tuli näkyviin, niin tajusin, että olin käynyt siellä aikasemmin. Olin käynyt siellä lauantaina Maxin ja Francesin kanssa nopeeta. Pienoinen helpotus, kun siellä oli edes jotenkin kaukaisesti tuttua juttua! Rahaa ei nyt ollut ihan hirveesti mukana, kun en ollut suunnitellut mitään kauppakeskuskierrosta, mutta kyllä sieltä mekko, t-paita ja shortsit lähti mukaan ja aikaa vietin jonkun vähän päälle tunnin :)
Kotimatka oli sitten toinen seikkailu. Frances oli sanonut aamulla, että tänään sataa jossain kohtaa. Pääsin kuivin jaloin takaisin autoon, mutta kun olin ollut autossa 10 minuuttia, alkoi satamaan taivaan täydeltä. Jollakin tavalla pääsin samalle tielle takaisin jolta olin tullut. Suunta oli oikea. WELCOME TO NEW YORK THE EMPIRE STATE. Vielä ei oltu kuivilla. Varsinkaan kun sade yltyi koko ajan. Oli helmi koittaa suunistaa kotiin, kun ei ensinnäkään tienny mistä rampista pitäis mennä pois, toiseks hyvä kun näki edellä ajavan auton ja kolmanneks sitä vettä tuli niin perkeleesti. Autot kulki 40-45mph (m=mailia, ei metriä) ja nopeusrajoitus oli 55mph (mutta aika moni ajo aamulla päälle 60mph).
Sitten jouduin hukkaan. Nousin vissiin väärästä rampista vahingossa ylös ja ohops. Pysähdyin jonkun mäkkärin pihaan vähän hengähtään ja kattomaan karttaa. Autosta en noussut pois, kun en halunnu kastua. Kartasta en saanut mitään tolkkua. En tiennyt yhtään mitään tiennumeroa, katuosoitetta enkä edes kaupunkia jossa olin. Lähdin takaisin tien päälle, naama sinne mistä olin tullut. Ajelin pienempiä teitä vähän aikaa, mutta sitten taas päädyin sille isolle tielle ja naama takaisin Danburiin!
Nousin pois motarilta ja päädyin johkin pieneen kaupunkiin. Siellä sade oli tauonnut hetkeksi ja menin ostamaan vettä. Tässä kohtaa myös ajaminen alkoi jo hieman puuduttaa, niin päätin ihan senkin takia pysähtyä hetkeksi. Seuraavaksi sain nenän taas etelään päin isolla tiellä.
Nuosin ylös jostain tutun kuuloisesta rampista, ja hetken aikaa kun ajelin, niin sitten siinä olikin jo kyltti Yorktown hightsiin. Eikä sinne ollut matkaan kun joku 4m! Oli pienoinen helpotus, että olin niin lähellä kotia. Ajattelin, että teen nyt varman päälle ja menen Yorktown hightsin kautta kotiin. Söin subwaylla lounaan ja ajelin kotiin. Kotimatka kesti yli 2 tuntia :D
Äiti varmaan lukee tätä seikkailua kauhulla, mutta ei se niin pelottavaa ollut. Olisin aina voinut kysyä neuvoa joltain, koska amerikkalaiset tykkää auttaa. Ne olis ollut ihan onnessaan siitä. Mulla oli kartta mukanani, että jos olisin halunnut, niin olisin voinut vaikka siellä mäkkärin pihassa tarkastella paikkaa tarkemmin ja paikantaa itteni kartassa. Hiukan harmittaa, kun en tajunnut ottaa valokuvaa siitä sateesta siellä mäkkärillä :s
Kotiin kun pääsin, menin nukkumaan. Nukuin varmaan jonkun pari tuntia. Illalla mentiin Maxin ja Francesin kanssa syömään sushia. Max rakastaa sushia. Se vois syödä pelkästään sitä eikä mitään muuta. Itselleni tämä oli toinen sushikokeilu. Alkuun oli Miso-keittoa ja pääruuaksi oli Makia (rullia) ja Nigirizushi (kalaa riisipedillä). Mulla oli sellanen aloittelijoidenlautanen, jossa oli vähän kaikkea. Kaloja oli varmaan viittä eri sorttia. Lohta, tonnikalaa, siikaa ja sit pari tuntematonta sorttia. Jopa se lohi tökki, vaikka oon tottunu syödään graavilohta.
Musta ei vieläkään tullut mitään suurta sushin ystävää. Raaka kalaa on hyvää, mutta ei sitä saa olla hirveen paksua klönttiä. Eikä se riisikään nyt niin kauheen hyvää oo. Max söi niinkin hyvin, että tuli paha olo.
ei sille voi mitään, jos unohtaa kertoa.
Päätin sitten lähteä pienelle ajelulle taas vaihteeksi. Ajelin ihan rauhassa ensin tuttuja paikkoja, mutta sitten yhtäkkiä olinkin jollain moottoritiellä menossa jonnekin, mistä mulla ei ollu mitään hajua! Pidin pääni kylmänä ja ajattelin, että pikku hiljaa vois käydä kääntämässä jossain ja palata takasin. Tien numeron ja suunnan tiesin onneksi tienvarsilla olevista kylteistä, joten päinvastaseen suuntaan vaan.
WELCOME TO CONNETICUT! Nyt alko jännittämään vähän enemmän, että missäs himputissa sitä ollaan (ja nyt kaikille näsäviisaille, niin tietenkin sitä oltiin Conneticutissa). Ajelin eteenpäin kaikessa rauhassa. Tuli kyltti: Danburi aerport. Danburi kuulosti jollain kaukaisella tapaa tutulta, joten päätin että menen sinne. Tienvarteen ilmestyi kyltti: Danburi mall. Ajattelin mennä siellä käymään, kun auto pit saada kuitenkin ympäri jossain. Olin ajanut siihen mennässä varmaan jonkun tunnin-tuntipuoltoista siitä kun lähdin kotoa. Mukana on myös tuttujen teiden ajoaika.
Kun kauppakeskus tuli näkyviin, niin tajusin, että olin käynyt siellä aikasemmin. Olin käynyt siellä lauantaina Maxin ja Francesin kanssa nopeeta. Pienoinen helpotus, kun siellä oli edes jotenkin kaukaisesti tuttua juttua! Rahaa ei nyt ollut ihan hirveesti mukana, kun en ollut suunnitellut mitään kauppakeskuskierrosta, mutta kyllä sieltä mekko, t-paita ja shortsit lähti mukaan ja aikaa vietin jonkun vähän päälle tunnin :)
Kotimatka oli sitten toinen seikkailu. Frances oli sanonut aamulla, että tänään sataa jossain kohtaa. Pääsin kuivin jaloin takaisin autoon, mutta kun olin ollut autossa 10 minuuttia, alkoi satamaan taivaan täydeltä. Jollakin tavalla pääsin samalle tielle takaisin jolta olin tullut. Suunta oli oikea. WELCOME TO NEW YORK THE EMPIRE STATE. Vielä ei oltu kuivilla. Varsinkaan kun sade yltyi koko ajan. Oli helmi koittaa suunistaa kotiin, kun ei ensinnäkään tienny mistä rampista pitäis mennä pois, toiseks hyvä kun näki edellä ajavan auton ja kolmanneks sitä vettä tuli niin perkeleesti. Autot kulki 40-45mph (m=mailia, ei metriä) ja nopeusrajoitus oli 55mph (mutta aika moni ajo aamulla päälle 60mph).
Sitten jouduin hukkaan. Nousin vissiin väärästä rampista vahingossa ylös ja ohops. Pysähdyin jonkun mäkkärin pihaan vähän hengähtään ja kattomaan karttaa. Autosta en noussut pois, kun en halunnu kastua. Kartasta en saanut mitään tolkkua. En tiennyt yhtään mitään tiennumeroa, katuosoitetta enkä edes kaupunkia jossa olin. Lähdin takaisin tien päälle, naama sinne mistä olin tullut. Ajelin pienempiä teitä vähän aikaa, mutta sitten taas päädyin sille isolle tielle ja naama takaisin Danburiin!
Nousin pois motarilta ja päädyin johkin pieneen kaupunkiin. Siellä sade oli tauonnut hetkeksi ja menin ostamaan vettä. Tässä kohtaa myös ajaminen alkoi jo hieman puuduttaa, niin päätin ihan senkin takia pysähtyä hetkeksi. Seuraavaksi sain nenän taas etelään päin isolla tiellä.
Nuosin ylös jostain tutun kuuloisesta rampista, ja hetken aikaa kun ajelin, niin sitten siinä olikin jo kyltti Yorktown hightsiin. Eikä sinne ollut matkaan kun joku 4m! Oli pienoinen helpotus, että olin niin lähellä kotia. Ajattelin, että teen nyt varman päälle ja menen Yorktown hightsin kautta kotiin. Söin subwaylla lounaan ja ajelin kotiin. Kotimatka kesti yli 2 tuntia :D
Äiti varmaan lukee tätä seikkailua kauhulla, mutta ei se niin pelottavaa ollut. Olisin aina voinut kysyä neuvoa joltain, koska amerikkalaiset tykkää auttaa. Ne olis ollut ihan onnessaan siitä. Mulla oli kartta mukanani, että jos olisin halunnut, niin olisin voinut vaikka siellä mäkkärin pihassa tarkastella paikkaa tarkemmin ja paikantaa itteni kartassa. Hiukan harmittaa, kun en tajunnut ottaa valokuvaa siitä sateesta siellä mäkkärillä :s
Kotiin kun pääsin, menin nukkumaan. Nukuin varmaan jonkun pari tuntia. Illalla mentiin Maxin ja Francesin kanssa syömään sushia. Max rakastaa sushia. Se vois syödä pelkästään sitä eikä mitään muuta. Itselleni tämä oli toinen sushikokeilu. Alkuun oli Miso-keittoa ja pääruuaksi oli Makia (rullia) ja Nigirizushi (kalaa riisipedillä). Mulla oli sellanen aloittelijoidenlautanen, jossa oli vähän kaikkea. Kaloja oli varmaan viittä eri sorttia. Lohta, tonnikalaa, siikaa ja sit pari tuntematonta sorttia. Jopa se lohi tökki, vaikka oon tottunu syödään graavilohta.
Musta ei vieläkään tullut mitään suurta sushin ystävää. Raaka kalaa on hyvää, mutta ei sitä saa olla hirveen paksua klönttiä. Eikä se riisikään nyt niin kauheen hyvää oo. Max söi niinkin hyvin, että tuli paha olo.
lauantai 7. toukokuuta 2011
Su 24.5. Pääsiäispäivä
 | |
| Pääsiäispupu antoi tämän mulle |
Päivällä meille tuli vieraaksi Francesin sisko perheineen. Luonas oli ihan vaan pientä purtavaa. Oli pieniä hot dogin tapasia kääröjä paitsi leivän tilalla oli lehtitaikinaa, tuorejuustolla täytettyjä selleriä (oli muuten hyvää, vaikka en ihan kauheesti tykkääkään raa`asta selleristä), paahdettua pitaleipää ja hummusta.
Päivällinen oli sit grillattua lihaa, perunamuussilaatikkoa, sit baataattivaahtokarkkilaatikkoa (oli muuten vähän äkkiäklömakeeta) ja lihalle oli tietysti kastiketta. Päivällinen meni ihan hyvin. En ihan kauheen montaa sanaa puhunu ja suurin osa noitten keskustelusta meni ohi (ne puhu jostain vanhoista jutuista ja tutuista ja jostain paikoista mistä mulla ei oo haluakaan), mutta muuten meni hyvin!
Lapsille oli järjestetty munajahti. Munajahti pidetään yleensä ulkona, mutta aamulla oli satanut ja maa mutaista, niin se pidettiin sit sisällä. Ne muksut juoksi täällä oikeesti pää kolmantena jalkana. Jaossa oli 30 yllätysmunaa, ja Max löysi 15!
 | |
| Maxin sotasaalis |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)