Viisumi"haastattelu"

                                                                kuva lainattu

Sanat "haastattelu", "Yhdysvallat" ja "suurlähetystö" tuo mieleeni jostain syystä CSI:n kuulusteluhuoneet, vaikka eihän CSI:llä ole mitään tekemistä suurlähetystön kanssa. Huoneessa on vain sinä, haastattelija, pari vartijaa ja nauhuri. Unohtamatta peilin toisella puolella puolen kymmentä muuta ihmistä tarkkailemassa sinua. Lähtökohta oli siis tuo kun menin sinne. Todellisuus oli aivan päinvastainen.

Haastattelu tapahtui aivan tavallisessa kerrostalossa Helsingin keskustassa. Menin hissillä viidenteen kerrokseen ja rimpautin ovikelloa. Vartija avasi oven ja pyysi henkilötodistusta, ja kun annan ne ovi menee kiinni. Parin sekunnin päästä ovi aukeaa taas ja pääsen sisällä.

Se, mitä odottaa näkevänsä tavallisen kerrostaloasunnon oven takana olevan, ei ole tämä mitä minä näin. Näky oli kuin lentokentällä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Eteisessä, jos sitä siksi voi kutsua, vartijat läpivalaisivat kaikki tavarani matkalaukkujen läpivalaisukoneella ja itse kuljin metallinpaljastimen läpi. Muut tavarat paitsi tarvittavat paperit ja lompakko piti jättää narikkaan.

Seuraavasta ovesta sisään. Ovessa oleva ikkuna paljastui lähtiessä toispuoleiseksi ikkunaksi, joten edes jotain meni oikein mielikuvasta :D Huoneen toisella puolella oli kolme tiskiä ja jokaisen ikkunan takana oli setä. Seinä erotti ensimmäisen ja toisen tiskin ja myös toisen ja kolmannen. Kaikki ihmiset kuulivat toistensa asiat, eikä ketään kutsuttu mihkään erityishuoneeseen. Menin odotushuoneeseen istumaan, ja varmaan 10 minuutin kuluttua (seinällä oleva kello oli pysähtynyt aikaan 10.08, joten siitä ei ollut apua) minut pyydettiin ensimmäiselle tiskille. Mies puhui englantia ja pyysi kaikki paperit, joita oli mukana. Kun hän oli selaillut niitä tarpeekseen, hän pyysi antamaan sormenjälkeni. Tämän jälkeen sain palata istumaan. Ihmisiä meni tiskille, tuli takaisin ja jotkut lähtivät onnelisena viisumi plakkarissa. Tunnin istuin siinä jännittämässä, kunnes kutsuttiin uudestaan, tällä kertaa kolmos tiskille. Olin saanut sen tunnin aikana sen käsityksen, että nyt olisi sen haastattelun vuoro. Jos ihmiset siellä Amerikoissakin puhuu noin selkeää englantia, niin hemmetin hyvä!
Ainoat kysymykset mitä se setä kysyi oli:

1. Minkä takia olen menossa USA:han?
2. Olenko nyt töissä missään?
3. Missä osavaltiossa perhe asuu?

Ja sitten se vaan tokaisi, että viisumi on hyväksytty. Antoi sellaisen pienen vihkosen (viisumista ja mitä kaikkea saan tehdä) ja pyysi lukemaan sen ja ottamaan mukaan. Olin varautunut kahteen postimerkkiin, mutta kävi ilmi että kirjattukirje vaatii 5,1€ postimaksun. Sovin, että lähetän lisää postimerkkejä, ja sitten toivoteltiin hyviä päivän jatkoja. Siis 5,10€ postimaksu kirjatussakirjeessä!! Puolustukseni sanon sen verran, että postitäti ei kertonut, että kirjatunkirjeen postimaksu on 5,1€, silloin kun kävin hakemassa sitä. Se vain sanoi, että se pitää itse viedä postiin, eikä sitä voi jättää postilaatikkoon.

Asiointi tiskeillä kesti yhteensä ehkäpä 15 minuuttia, mutta koko juttuun meni aikaa joku 1h 20min.

Keskiviikkona sain tietää myös tulevasta lennosta, mutta siitä myöhemmin :)