Sunnuntain mukava shoppailupäivä

Lauantaina Max ja Greg lähti telttaileen, joten jäätiin Francesin kanssa kaksin kotiin. Lauantai-iltana Theresa tuli meille kattoon leffaa. Katottiin Timetraveller´s wife. Frances ja Theresa oli lukenut ton kirjan, ja ne vissiin tykkäs siitä elokuvasta, mutta mun mielestä se oli vähän pliisu.

Kuva on tulomatkalta

Sunnuntaina menin Francesin kanssa vähän shoppaileen Woodbury commonsiin. Googlaamalla saa enemmän kuvia. En viittinyt ottaa siellä kuvia. Ajettiin joku tunti länteen, ylitettiin Bear mountain bridge, ja jatkettiin vielä vähän matkaa. Maisemat oli ihan tajuttomat! Hieman kaduttaa että en saanu kuvaa tosta sillasta menomatkalla. Se oli todella upea näky. Silta siis ylittää Hudson riverin. Ohitettiin myös ydinreaktori. Jep, näin lähellä New york cityä (7miljoonaa ihmistä) on käynnissä oleva ydinreaktori. Olin ihan puulla päähän lyöty.

Valitettavasti tässä on paras kuva siitä

Paikan päällä oli vaikka mitä kauppoja Pradas, Cucci, Saks, Levis, Ann Taylor, Jimmy Choo, Puma, Tommy Hilfiger, Calvin Klein, Adidas, Lacoste, DKNY... Kauppojen tuotteiden hinta meni ihan laidasta laitaan. Luulen kuitenkin, että siellä oli enemmän hintavampia kauppoja kuin halvempia, henkkamaukkaa en nähnyt  :D Siellä oli vuosittainen ale, jossa myytiin viime kesän tuotteitta. Itse en ostanu mitään, mutta sain Jimmy Choolta pari hajuvesi näytettä.

Takasin tulomatkalla pysähdyttiin ottaa pari kuvaa.

Illalla vietettiin isänpäivää. Maxin ja Gregin telttailu oli menny hyvin. Ne oli tullut kotiin jo 10 aikaan aamulla. Ja niistä kyllä näki, että ne ei ollut saanut kaikkein parhaimpia yöunia. Molemmat vaan röhnötti sohvalla ja katto telkkua, kun tultiin kotiin Francesin kanssa.

Ens viikolla (25) on sitten viimeinen viikko koulua. Max tulee kotiin jo puol yhden aikaan, kun niillä on lyhennetyt päivät koulusta. Viikko voipi olla aika raskas, kun pitää olla Maxin kanssa niin paljon. Franceskin menee työmatkalle alkuviikosta, joten siitäkään ei oo apua... Pitää koittaa mennä vaikka uimaan joka päivä, niin aika menee nopeesti :)

Sekasoppaista asiaa

Keskiviikkona Maxillä oli koulussa konsertti. Ensin lava täyttyi oppilaista soittimineen. He soittivat pari kappaletta ja kuoro tuli heidän jälkeen. Ne muksut soitti ihan hyvin niitä soittimiaan. Ei kuulunut ollenkaan viulun vingutusta tai ylimääräisiä sointuja. Kuoro ei kuitenkaan jäänyt kakkoseksi. Laulut olivat vaikeita, ja ne meni tosi korkealle aina välillä. En oikein ymmärrä miksi opettajat olivat valinneet niin vaikeat laulut kolmosluokkalaisille (8 vuotiaille). Pari laulua oli Sound of Musicista (My favorite things ja So long farewell) ja toiset kaksi olivat joistain muista musikaaleista. En nyt muista tähän hätään niiden nimiä.

Jouduin hakemaan Maxin aikasemmin koulusta kun se ei voinut kauheen hyvin. Toisin sanoen ei halunnut olla koulussa... Minkäs sille teet, kun terveydenhoitaja soittaa kotiin ja pyytää tulla hakeen. Sanonko seuraavalla kerralla että: "Juu en tule. Max ei vaan halua olla koulussa, ja sen takia valittaa mahakipua tai huonoa oloa". Hmm... Enpä taida vaikka mieli tekiskin.

Kotona odotti paketti kotoa :)) Toi Unikko-kuvio tuo muuten aina hyvän ja turvallisen mielen. Mieleen tulee tuttu turvallinen koti Suomi. Tuote on puhtaasti kotimainen (vaikkakin patalapuissa jotka tänne toin lukee "Made in Estonia") ja hyvää laatua. Tällä kertaa Marimekko toi tupla hyvänmielen, kun tiesi että Unikot sisältää jotain ihanaa ja rakasta sisällään.

Sisältä löytyi valokuvakirja minusta ja rakkaasta lahjan lähettäjästä, salmiakkia ja suklaata!! Kirjasta sain aika hyvät naurut, kun muistin mitä missäkin kuvassa tapahtui. Aivan ihana lahja :))) Kun koti-ikävä yllättää, tätä selailen!! Fazerin suklaa maistuu myös aina ja samaten Sisut ;)


Nyt vaihtuu aihe ihan täysin. Lupasin palata akvaariotarinaan. Nyt on käynyt niin, että Magic (kuten Max oli nimennyt hänet) on poistunut keskuudestamme. Luulen että kuolinsyy oli, että se kuoli nälkään. Isot kalat nimittäin ryntäsi aina ensimmäisenä syömään, eikä Magic ikinä tullut syömään. En tosin tiedä oliko nälkään kuoleminen kuolinsyy, koska ennen noita isoja kaloja, en oikeastaan nähnyt, että se olisi syönyt silloinkaan. Voihan se olla, että tuo veden vaihdos oli liikaa sille ja se kuoli stressiin. Kalat kuulemma stressaa mm. veden vaihtamista, siivousta tai mitä tahansa muutosta akvaariossa.

Meillä on siis nyt kolme kalaa. Magic oli mun suosikki ennen kuin tuo keltainen jötikkä tuli meille. Linkki menee ensimmäiseen akvaariotarinaan, jossa on kuva siitä keltaisesta kaverista. Magic oli jännä kala kun ruodot pystyi näkemään. Se oli siis läpinäkyvä, ja aina hukassa kun sitä etti akvaariossa.

Laitan tänne loppuun vielä äkkiä huomisen eli torstain. Maxillä oli viimeiset baseball harjoitukset, ja Maxille kauden loppuminen. Lauantaina olisi vielä peli, mutta Max ja Greg lähtee silloin telttaileen, niin Max ei kerkiä peliin. Siellä oli ihan kamalasti populaa tällä kertaa. En oikein tiennyt miksi, mutta sinne kentällä ne kaikki meni, niin en ruvennut kyseleen mitään. Ne heitteli palloo jonkun vähän yli tunnin, ja sit siellä oli joku ruokatarjoilu?! Subway oli tuonu voileipiä kaikille halukkaille, ja varmaankin äidit oli sitten leiponut browniesseja, muffisseja ja keksejä. Illan päätteeks pelaajat sai baseball t-paidat mukaansa.

Ihanuudesta ei niin ihanaan

Tänään alkoi Viktoria´s secretin ale!!!! Lähettiin Theresan kanssa ennen kello kymmentä ajeleen kohti Danburyn ostosparatiisia. Victoria´s secretistä lähti matkaan rintsikat, pikkuhousuja ja salipaita (-50%). Täytyy kyllä sanoa että mielestäni Victoria´s secret osaa tehdä hyvin alusvaatteita. Sieltä lähtis aika monet rintsitkat ja alkkarit mukaan, jos vain talous antais periksi.

Ostin vihdoin myös parit kengät!!! Ylemmät kengät on jotain rakkautta. Niin ihanat. Käytän lähes päivittäin, ja autolla ajaminen ei ole edes hankalaa niillä.

Koko 5½ eli 35½, pienimmät kengät mitkä mulla on!

Koko 6 eli 36

Kotiin piti palata kello 12, koska meille piti tuli ilmastoinninkorjaaja. Olin kotona kuiteskin 12.08, vaikka lähettiin ihan ajoissa ajamaan. Juuri kun olin kääntymässä kotipihaan, näin sen ilmastointiukon auton tulevan pois päin meijän kotoa. Juttelin meidän naapurin Johnin kanssa, ja hän sanoi että oli  jutellut sen korjaajan kanssa. John kertoi että se mies oli tullut n. 11.55 ja kun kukaan ei ollut tullut avaamaan ovea, hän oli soittanut toimistoon ja varmistellut osoitetta.

Sisälle tultuani menin ihan paniikkiin, kun en tiennyt mitä tehdä. Aukaisin koneen ja menin niiden kotisivuille (onneksi muistin firman nimen) ja löysin puhelinnumeron. Soitin numeroon, ja kyselin asiasta, mutta nainen toisessa päässä ei löytänyt meijän tietoja eikä osannut auttaa. Pienen panikoinnin jälkeen ja epätoivon reunalla päätin mennä kysymään Johnilta neuvoa. Kukaan ei kuitenkaan tullut avamaan ovea, ja ainoa mitä kuulin oli koiran haukunta. Kotiin palatessa ja ulko-ovea avatessa (ostoskeskukselta palatessani tulin autotallin kautta) huomasin, että se mies oli jättänyt käyntikorttinsa. Soitin siinä olevaan numeroon, ja nainen siinä numerossa osasi auttaa, ja hän sanoi soittavansa korjaajalle ja ilmoittavansa että olen nyt kotona. Puoli tuntia myöhemmin korjaaja saapui uudestaan. Pahoittelin häslinkiä, mutta se mies vaan sanoi että ei haitannut mitään ja että ei muuttanut hänen aikatauluaan. Mies oli muuten mukavan oloinen ja sen ääni kuulosti ihan Tobey Maguirelta, eikä ulkonäkökään kaukaa liipannut :D

Se mies pörräs täällä jonkun 45minuuttia, ja sit lähti seuraavaan kohteeseen. Kaikki hyvin, loppu hyvin. Gregille kerroin kyllä vaan että se mies tuli, mutta en kertonut mitään tästä pienestä viivästyksestä. Tää viivästys oli kuitenkin näkyvissä kuitissa joka saatiin. Siihen oli ensin merkitty tuloajaksi 11, mutta päälle korjattu 12. Jos Greg tai Franceses olis kysynyt enemmän, niin kyllä sitten oisin kertonut.

Tällainen äksidentti kävi tiistaina 14th of kesäkuuta. Täpärällä oli pelastuminen, enkä usko että näitä pelastumisia tapahtuu ihan kauhean monta kertaa vuodessa. Pitää olla hieman tarkempi ja varovaisempi, että ei tarvi pelätä että tuottaa pettymyksiä!

B-day!

Viikko alkoi Gregin synttäreillä. Edellisellä viikolla kun kuulin tulevista synttäreistä olin vähän paniikissa. En oikein osannut päättää ostanko lahjan vai en ja mitä ostasin. Munhan ei tarvitse ostaa mitään lahjoja noille, mutta onhan se nyt vähän töykeää olla antamatta mitään. Hieman pähkäiltyäni, päätin leipoa kakun Gregille. Tällä tavalla ei tarvinnut ostaa mitään, mutta otin ne kuitenkin huomioon. Ostin vielä kortinkin.

Kakun tekeminen ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Aloitin vaahdottamalla munat ja sokerin. Laitoin ne monitoimikoneeseen ja koneen päälle. Sillä välin kun munat ja sokeri oli vaahtoamassa, laitoin uunin kuumenemaan ja vuorasin vuuan voilla ja korppujauhoilla (oli muuten pieni ettiminen ja sellittäminen Francesille ruokakaupassa mitä tarkoitan). Kun munat ja sokeri oli vaahdonnut tarpeeks, oli uuni jo tarpeeks lämmin. Olin ottanut vaahtokupin irti koneesta ja valmiina laittamaan jauhoja kun Theresa soittaa ja kysyy voiko tulla poikkeen. Sovittiin, että se lähtee tuleen 10 minuutin päästä. Puhelun jälkeen aloin kaatamaan vaahtoa kakkuvuokaan. Ja kun olin kaatanut puolet, tajusin että jotain oli pielessä. Jauhot. En ollut missään välissä lisännyt jauhoja ollenkaan. Se koko hemmetin puolen minuutin puhelu oli laittanut mut unohtaan jauhot. Ja kun puolet vaahdosta oli jo korppujauhoissa, niin ei auttanut muu kuin aloittaa alusta. Hmph...

Kakkupohja on ihan perus ja välissä on kermaa ja viipaloituja mansikoita.

Synttäripäivällinen oli kiinalaista ruokaa, ja kun päästiin kotiin oli kakun vuoro. Kakussa ei ollut mitään muuta vikaa kuin kerma. Sen maku ei kyllä miellyttänyt mua ollenkaan. Maitoahan en oo vielä juonut täällä, enkä tule juomaan (Rassaa muuten kun suomessa ei ole futuuria. Miten noi asiat sit oikeaoppisesti sanotaan? Enkä juo?). Greg sai Francesiltä ja Maxiltä laukun lahjaksi ja Max oli ostanut myös kortin.

Akvaarion tarinan ensimmäinen osa

Lauantaiaamuna Maxillä oli toiset amerikkalaisen jalkapallon harjoitukset. Ekat oli tiistaina ja unohdin vain yksinkertaisesti mainita niistä eilen. Harjoitukset oli kello 8.00am. Eli siis aamulla. Ja mun piti viedä se sinne. Öh, noin aikaiset herätykset ei oo mua varten :D Odotan niin innolla että pääsen takaisin koulunpenkille kello 8.00 luennoille. Ja jos joku ei kuule sarkasmia tossa, niin sanon sen nyt että lue se sarkasmilla.

Lauantai-iltana mun piti olla töissä, mutta Max menikin keilaan, syömään ja leffaan kaverinsa Mattin kanssa. Pääsin taas helpolla. Frances ja Greg meni syömään illalla, eikä Maxistä kuulunu vielä senkään jälkeen ne oli tullut takaisin kotiin. Puol kymmenisen aikaan Mattin äiti soittaa ja kysyy voiko Max jäädä yökylään...

Lauantai meni siis tehden mitään. Theresa oli kutsunut mut purjehtiin sen perheen kanssa, mutta luulin että olisin töissä, niin jouduin kieltäytyyn kutsusta. Hieman otti päähän, kun olisin sittenkin voinut mennä!

Sunnuntaina mentiin ostaan uusia kaloja meijän akvaarioon. Meillä on ollut vähän ongelmia ton akvaarion kanssa. Vesi sameni vihreeks eikä tiedetty mistä se johtuu. Gregiltä meni sit hermot siihen ja päätti tehdä suursiivouksen. Kaikki vedet vaihdettiin, kasvit otettiin pois ja hiekka siivilöitiin. Kuva on siis otettu jälkeen siivouksen, en huomannu ottaa ennen kuvaa :s

Noi isot ostettiin, eli nyt on neljä kalaa

Olin lukenu vähän akvaarionhoidosta internetistä, ja noita ei todellakaan olis saanu tehdä kaikkia kerralla. Korkeintaan 30%-40% vedestä saa vaihtaa kerralla, ja joko veden vaihto tai sit hiekan imurointi. Jotain tollasta ne vissiin sano. En siis oikein pitäny tota hyvänä ja koitin vähän vihjailla, että noin ei sais tehdä, mutta ei auttanut. Asiahan ois ollu ihan toinen, jos mulla olis vuosien kokemus akvaarionhoidosta, mutta ei ole.

Suurin pelko mulla oli, että ne kalat hukkuu. Vettä pitäis hapettaa päivä, pari ennen kun sen lisää akvaarioon, ja me ei todellakaan hapetettu sitä vettä. Suoraan pullosta tuli.

Jatkan tästä akvaariosta myöhempänä kun tulee aika että uusia käänteitä on tapahtunut... Siitä ravusta ei tarvi olla huolissaan. Se on hyvässä kunnossa akvaariossaan. Sillä vesi on kirkasta ja ruokaa saa tarpeeks. Tosin en pidä tätäkään kauheen hyvänä. Mun mielestä se kuuluis takas järveen tai jokeen ja olin kielteinen jo ennen kun se tuli meille.

Sunnuntai-iltana Greg ja Max pystytti teltan keskelle olohuonetta. Se oli sellanen precamping. Gregin piti harjoitella kuinka teltta pystytetään ennen suurta retkeilyä, joka on siis ens viikonloppuna.

Max nukkui seuraavan yön siellä...

International day

Maxillä oli perjantaina International day. Olin lupautunut vapaaehtoiseksi avustamaan ja ainoa mitä tein oli että täytin tacoja lounaalla. Pääsin aika vähällä tällä kertaa. Täytyy kattoo sitten syksyllä joutuuko taas vapaaehtoseks johonkin touhuun.

Aikataulu

Aamupäivä, täällä oli ruokailu

Siinä syntyy Katy Perrylle uus koreokrafia lauluun ET

Satu Kiinasta, köyhästä perheestä, lohikäärmeestä ja viisaasta pikku veljestä

Päivä oli ihan kiva kummiskin, vaikka en ollut ihan niin innostunut tosta vapaaehtoisuudesta. Illalla
oli vielä Cups scout ja teemana oli olympialaiset. Olin sielläkin sitten avustamassa meidän pisteessä joka oli jalkapallo. Laitoin palloja viivalle, ja scouttilaisten piti sitten potkasta se mahdollisimman kauas. Olin ihan naatti tän päivän jälkeen ja uni tuli aika nopeeta.

Ps. Sähköt palasi tänä aamuna kello 7.10

Elämä pyörii paikoillaan

Käyn nopeasti läpi viikon 23.

Oli ihan normaali viikko taasen. Hieman shoppailua, auringon palvontaa, jäätelöä, salamoita...
Maanantai oli ihan vaan auringon ottoa ja rentoutumista
Tiistai

Keskiviikko

37 astetta auringossa

 Auton mittari näytti, kun mentiin uimaan

Tein mustikka muffinsseja. ohje täältä

Torstai oli sitten sade päivä. Sähköt meni noin kello 17.30. Sadetta ja salamoita tuli sen verran että itseäkin alkoi hieman hirvittää. Siinä sitten kuljettiin taskulamput kädessä pitkin kämppää. Max oli ihan innoissaan tästä että ei oo sähköä, vaikka tietokone ei toiminutkaan...

Jatkan huomenna viikon valmiiks. Viikonlopusta on kummiskin sen verran enemmän kerrottavaa :)