Toivottavasti ne ei pidä mua ihan tyhmänä

Tänään Maxillä oli runopäivä koulussa. Vanhemmat olivat katsomassa, kun oppilaat lausuivat itse tekemiään runoja luokan edessä. Max oli tehnyt runonsa sushista. Tekijänoikeuksien takia en voi julkaista sitä. Runojen aiheet menivät perheestä, kesään, lemmikkieläimiin, baseballiin ja jopa kynään. Lausumisen jälkeen oli tarjolla kahvia ja pullaa, jotka vanhemmat tarjosivat.

Max kehuskeli kaikille, että osaa puhua suomea ja opettaja kertoi minulle, että Max aikoo opettaa heille suomea sitten kunosaa. ( Ja minä pyöräytän silmiä tässä välissä.) Max siis osaa sanoa vain "Moi". Nyt hieman kaduttaa, että en opettanut hänelle tervehdykseksi "Hei". Ei olis niin paljon eroa enkkuun, eikä Max pystyis leijuu niin paljon :D Max kertoi heti kun tulin luokkaan kaikille tovereilleen, että tulen Suomesta. Noh, olin sitten siellä kuin joku yleinen nähtävyys. Ihan kuin ne ei ois oikeesti ihmistä nähny ennen.

Koululta lähdin hieman ajelemaan yksikseni. Kävin varmistamassa, että osaan kirjastoon. Lainasin pari levyä automatkoille. Olisin laittanut levyt jo kirjastonpihassa soittimeen, jos vaan oisin tienny missä se soitin on. Ettin sitä soitinta joka paikasta. Katoin takakonttiin, mutta ei se ollut siellä. Oisin koittanut hanskalokeroa, mutta en keksinyt miten sen saa auki, joten luovutin, lähdin ajeleen ja jatkoin Bob Marleyn kuuntelua :D

Kävin Yorktown hightissä ruokakaupassa kattelemassa mitä kaikkee siellä on. Sitä tavaran määrää ei voi ymmärtää. Menee kyllä hetki, että opin sen kaupan hyllyjärjestyksen, ja että tiedän mitä sieltä saa. Veikkaan että edes amerikkalaiset ei tiedä ihan tasan tarkkaan mitä siellä on.

Näkkäriä!!!

En tiedä onko toi ihan sitä perusnäkkäriä (koulunäkkiä sen olla pitäis), mutta maku ja rakenne on ihan sama! Max sanoi heti, että on maistanut tuota ja ei tykkää, mutta en ihan usko, että on maistanut.